Ei sitä sentäs ihan laiskapyllyksi ole ryhdytty näin sairauslomallakaan. Päivien tärkein tehtävä on tietenkin käden kuntoutus, viisi kertaa päivässä Sinikka tekee kiltisti fysioterapeutin määräämät liikkeet. Pientä edistystä on tapahtunut käden kanssa, pienet arkiset asiat onnistuvat jo hyvin ( lue siivous ) ja vaakatasoon käsi nousee jo kohtuullisesti. Sinikan huoli loppuelämän kestävästä vammaisuudesta on hieman hellittänyt otettaan, vaikka silti joskus nukkumaan mennessä ne synkät aatokset tuppaavat lipumaan mieleen pyörähtelemään.
Ehkä tälläinen irtiotto on tehnyt ihan hyvääkin, ystävättäret ovat kommentoineet, että Sinikka on nykyisin paljon rennompi kuin ennen. Kiukkuisuus ja takakireys on tipotiessään, on käynyt niinkin, että on voinut tehdä asioita ex-tempore, ilman viikkojen suunnitteluja ja ressaamisia. Kuuden päivän työviikot ovat luultavasti olleet jo hieman raskaita keski-iän kynnyksen alussa olevalle Sinikalle. Kaikki aikanaan, tulevaisuus osoittaa sitten sen, miten käden kanssa voi ruveta töitä tekemään, nyt ei ole vielä kiire minnekään.
Rakkaat lukijat, Sinikka voi siis hyvin, voisi tietenkin enemmän kirjoittaa tänne, nyt kun on aikaa, mutta on ollut sellainen olo, että ei oikein mitään kummempaa ole tapahtunut. Ensi viikolla Sinikka matkustaa Savoon, josko siellä olisi vaikka jotkut ihanat kalakukkohumpat syksyn kunniaksi.
Oikein ihanaista syksyä kaikille, Pus!