Viimeistä viikkoa viedään Piiroisen lomasta, jos ei Sinikka olisi ollut viikkoa etelän auringon alla, niin kyllä säiden puolesta itku tulisi. Ei ole ilmat hellinyt Sinikkaa tällä lomalla ei...
Perinteeseen tietysti kuuluu vierailu ystävättären huvilalla Mannilassa. Se ei olisi kesä yhtään, jos ei Mannilassa kävisi, eikä myöskään se, että Sinikan kottero olisi ehjä. Joka kesä siinäkin murheenkryynissä on jotain vikaa ja niin oli myös tänäkin kesänä. Matka Mannilan maisemiin sujui siis linja-autolla, sekös olikin oikein mukavaa ja halpaakin vielä kuin hajuvesi. Nykyisin on niin paljon tarjouksia linja-autoihin, ettei kohta kannata omalla autolla ajella yhtään. Mikäs siinä on istuessa: maisemat vaihtuu, ei tarvitse itse ajaa, voi syödä eväitä, kuunnella musiikkia, kytätä salaa muita matkustajia jne... Yksi ainut huono puoli linja-autossa matkustamisessa on, nimittäin vessassa käynti on vähän hankalan puoleista, pienessä ja heiluvassa kopissa ei ujo rakko meinaa saada millään irtoamaan ja siinä pöntöllä istuminen kovissa kaarteissa vaatii jo taitoa.
Mannilassa kesän viettäminen on aina yhtä ihanata. Maalaismaisemassa sielu jotenkin herkistyy ja Sinikkaa pidetään kuin kukkaa kämmenellä aina vierailujen ajan. Sinikan ystävätärkin on nykyisin hieman relampi olemukseltaan, ei ole hänkään yhtään niin takakireä (ei myöskään Sinikka) kuin ennen muinoin. Hän on vapaa-ajallaan kova tyttö naisvoimistelemaan ja kuviokellunnassakin priimusmaisteri, saunan lauteilla istuessa, Sinikka oli sivulauseessa ehkä havaitsevinaan, että jotain pientä säpinää voisi olla jonkinlaisen altaalla notkuvan uroon kanssa. Tiedä sitten mitä peliä heillä on ollut, mutta jotain vaikutusta tällä uroolla on ystävättäreen ollut, sen verran rennompi on ote elämään. Voihan se olla myös sekin, että muutaman kuohuvan jälkeen kuka tahansa on rennompi ja jos ei olisi, niin silloin olisi jo täysin menetetty tapaus. Kaikki tyynni, ilman Mannilaa ei olisi kesää.
Syksy paikuttelee jo pasuunoitaan ja on kohta aika tehdä tiliä menneestä ja tulevasta, syksy on aina sellaista uudistumisen aikaa. Syksyn pimentyessä on hyvä miettiä elämää ja ehkä tehdä siihen myös muutoksia, jos on muutokseen aihetta. Aina täytyy myös jättää tilaa yllätyksille, koskaan ei saa elämäänsä suunnitella liian täsmälliseksi. Näihin aatoksiin, oikein mukavaa elokuuta, pus!
Sinikka on kesälomalla, sitä autuutta onkin odotettu taas sen vuoden verran. Ihminenhän aina odottaa jotain, suomalaiset odottavat kesää kieli pitkällä ja siihen aina liittyy suuria odotuksia, eikö se näin ole? Sama asia loman kanssa, siihenkin liittyy odotuksia ja unelmia, sitten lomalla teen sitä ja tätä, voi käydä niinkin, että jää mielen ja ruumiin lepo kokonaan pois, jos on hirveästi tekemistä kerryttänyt lomalleen.
No Sintsukkalainen aloitti kesälomansa matkustamalla ulukomaille ja tämä ulukomaille meno ei ollutkaan mikä tahansa seuramatka vaan Sinikka lähti äitinsä seuraneidiksi, koska äitykkä lähti Suomesta karkuun 60-vuotissyntymäpäiviään. Aluksi hieman mietitytti ajatus olla viikko äidin kanssa yhteisellä matkalla, jos Sinikka on kipakka ja joskus hieman takakireän luontoinen niin äiti tuppaa olemaan vähän samaa kaliiberia ja sitten jos ne vekkihameiden sähköistyneet helmat kohtaavat niin siitä syntyy aikamoiset salamoinnit. Ehkä ikä on tehnyt tehvänsä tai sitten etelän ihanainen lämpö lämmitti mielen siihen malliin, että matka meni yllättävän hyvin, eikä suurempia yhteentörmäyksiä tullut.
Ai niin, siis matkakohteena oli nyt niin suosittu Kroatia ja siellä taianomaisen kaunis Dubrovnik. Täytyy sanoa, että Keihäsmatkojen kultavuosien aikaan matkustamisessa oli vielä sellaista ihanaa glamouria ja hohdokkuutta, nykyisin kuka tahansa voi lähteä matkalle (kiitos halpalentojen) ja sen kyllä huomaa. Porukkaa niin paljon, että hyvä kun sekaan mahtuu, kamalat jonot joka paikkaan, turismi on se, joka maapallon pilaa, sanoo Sinikka. Voi niitä ihania aikoja, jolloin matkustettiin ensimmäisen kerran Mallorcalle ja Kanariansaarille kauniita killisilmäisiä poikia salaa tiirailemaan. Huh huh, vieläkin ajatus värisyttää....
Sinikka ei yhtään ihmettele, että Kroatia on noussut viime vuosina suosituksi matkustusmaaksi. Lämminta piisaa, ihanat maisemat joka puolella, aivan uskomattoman kirkas Adrianmeri, kauniita havupuita, kallioita ja saaria, jonne voi tehdä pieniä retkiä. Jos jotain negatiivista täytyy sanoa, niin palvelu kaupoissa oli vähän kuin Neukkulassa, mutta jospa sekin siitä vielä ajan kuluessa muuttuisi. Oikein oli onnistunut loma, Kroatiaan voisi lähteä ensi vuonna uudestaan.
Ihanaisia päiviä kaikille, Sinikka jatkaa lomailuaan. PUS!
