Mannila

Niin se vaan kolme viikkoa lomasta hujahti silmien edestä tuosta noin vaan. Sinikka oli sen verran ovela, että jätti vielä yhden viikon heinäkuulle, on sitten hieman pehmeämpi lasku siihen arkiseen aherrukseen.

Viimeiset lomapäivät Sinikka vietti ystävättärensä kesäsiirtolassa Mannilassa, josta on jo aikaisemmin täällä kirjoittanut. Tänä vuonna Mannilaan oli hankittu kaksi pientä lammasta, jotka olivat tottuneet ihmisiin jo oikein mainiosti ja käyttäytyivät myös sen mukaisesti. Sinikan unelma siitä pienestä maatilasta vahvistui vaan entisestään vietettyään aikaa näiden hurmaavien otusten kanssa. 
Voiko olla mitään ihanempaa kuin pienen pieni valkoinen lammas, joka kävelee perässä kuin koira ja ehkä myös kuvittelee olevansa jonkin sortin koira. Sinikka ei usko mihinkään aarrekarttahömpötyksiin, mutta josko sitä pitäisi tehdä sellainen ja liimata siihen vaan pelkkiä lampaiden kuvia. Yks kaks sitä huomaisikin olevansa lampurina ja elävänsä oikein onnellista elämää lampaiden keskellä, mutta voisiko siellä kellohametta heilautella sitten ollenkaan?

Mannilan kesäsiirtolassa sääkin suosi lomailijaa, oli vallitsevaan säätyyppiin verrattuna oikein kauniita päiviä, hieman Sinikkakin sai rusotusta hipiälleen. Elo kesäsiirtolassa sujuu aina niin mukavan verkkaisesti, kun Sinikka saa vaan nauttia olostaan ja lampaiden seurasta. Ruoka tulee ajallaan ja no saunan sentään Sinikka yleensä lämmittää, ettei nyt ihan ruustiinana siellä pyöri. Ystävättärestään Sinikka on nyt niin ylpeä, en tiedä, minkä mielenhallinnankurssin hän on käynyt, mutta edes ruokaa laittaessa hänessä ei ollut havaittavissa minkäänlaista kireyden hiventä, saati että olisi kokonaan hermonsa menettänyt. Täytyykin seuraavan kerran kysellä ystävättäreltä vinkkejä myös itselle, kun ne hermot tuppaa joskus menemään myös Sinikallakin, mutta siis tosi harvoin.

Näihin ihanaisiin tunnelmiin on nyt hyvä aloittaa loman jälkeistä viikkoa! 
Pus Pus!

Mittumaari

                             Unelmia täynnä on kesäinen yö,

                             vain airojen lapa vettä lyö.

                             Ystävät kuunnelkaa hiljaisuutta,

                             siitä saatte voimaa, virtaa uutta!

Sinikka lähti ihanaista keskikesän juhlaa juhlimaan minnepä muualle, kuin Savon mualle. Aurinkoinen sää mielessä matkakäpsäkkiin sujahti yksi jos toinenkin kesäinen kellohame, mutta kuinkas kävikään, pilkkihaalarilla on ollut enemmän käyttöä kuin kepeillä kesäunelmilla.

Kaksi viikkoa lomaa on huonoista säistä huolimatta sujahtanut itsekseen, hieman alkaa jo pikkuisen stressata viikon päästä odottavat tuperaauksien määrät, mutta vielä on viikko aikaa huilailla.

Juhannusaattoa juhlistamaan Sinikka suuntasi läänintaiteilijan mökille, jonne saavuttua sai suun makeaksi tuoreilla mansikoilla ja kuohuva tietenkin kupli jo valmiiksi lasissa. Kahvinjuonnin jälkeen oli vuorossa leikkimielinen heittokilpailu,  jossa piti hieman rivon näköiseen reikään osua metalliketjuilla, onni ei nyt suosinut Sinikkaa, voimasanatkaan eivät siivittäneet voittoon.

Kilpailun jälkeen oli vuorossa juhannussauna, jonka pehmeissä löylyissä vastalla ripsiessä mieli sai kaipaamaansa lepoa. Uimaan Sinikka ei sentäs uskaltautunut mennä, sen verran kylmältä vesi tuntui järvessä. Kaunis järvimaisema avautui saunan ikkunasta, sitä maisemaa Sinikka muistelee syksyn pimenevissä illoissa, jos pimeys alkaa mieltä ahdistamaan. 

Saunan jälkeistä illallista nauttiessa auringonlasku oli mitä kaunein, kiitos ja kumarrus kuuluu läänintaiteilijalle ja hänen miehelleen, heidän mökillään on aina niin ihana olla. Pus Pus!

Jag älskar Sverige

Sinikka päätti loman kunniaksi kokeilla, minkälaista on risteillä pitkästä aikaa Tukholmaan. Viime risteilystä oli vierähtänyt aikaa semmoiset 14 vuotta, joten oli aika päivittää kokemus uudelleen.

Avoimin mielin lähti Sinikka matkaan, lopputulos on: Sinikka ei tykännyt. Muutama ystävätär kommentoi Sinikan tuntemuksia, että sen takia Sinikka ei tykännyt, koska ei saanut laulaa karaokessa kahta kappaletta peräkkäin ja buffetissa muut matkustajat kiilasivat ohitse. Ei se noista edellisistä syistä kyllä johtunut, vaan mitä siellä laivalla oikein tehdään kaikki se aika, jos ei yletön viinalla läträäminen kiinnosta ja on jo käynyt syömässä pitkän kaavan mukaan ja yrittänyt senkin tehdä mahdollisimman hitaasti, joka suupalaa pureskellen sen 10 minuuttia. Onhan siellä tietenkin kauppoja, mutta joo, ei nekään nyt kovin kummoisia ole. Laivalla ei ole kertakaikkisen mitään tekemistä. 
Sinikka ei mene risteilemään taas pitkään aikaan.

Tietenkin määränpää oli mitä ihanin, ah Tukholma. Lähipiiristä kaksi ihmistä on vaihtamassa maisemaa ja muuttamassa ihanaiseen Tukholmaan, niin kyllä Sinikka on nyt kateellinen heille. Miten ne osaakin olla siellä niin tyylikkäitä? Vaikka Tukholmalaiset puettaisiin jätesäkkiin niin senkin ne saisivat näyttämään tyylikkäältä. Miksi Sinikka ei ole syntynyt ihanaksi kansankodin kasvatiksi, sitä täytyy kovasti kyllä ihmetellä. 

Tukholmassa sääkin oli parempi kuin Suomessa, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, sai pikku pikku vetimissä kirmailla pitkin kaupungin katuja. Tietenkään päivässä ei kaikkea kerkeä näkemään, mutta ihania sisustusasioita Sinikka matkalta bongasi ja olihan se mieltä virkistävää päästä vähäksi aikaa pois täältä umpi pölyttyneestä Suomen maasta. 

Tui Tui, Sinikka jatkaa lomailuaan.

Oi joi, mikä Helsinki

Leppoisia lomapäiviä Sinikalla on ollut, tosin eilen illalla jo tuli vähän semmoinen tekemisen puute ja hohhailutti, että voisi kai sitä jo töihin mennä. Sinikka ei jotenkaan vaan osaa olla ja öllöttää, se ei sovi Sinikan pirtaan, ei sitten yhtään.
Sinikan mummo oli kanssa sellainen toiminnan ihminen, että jos hän rupesi istumaan niin siinä ei toimettomana istuttu, vaan aina mummo teki samalla jotain, joko kutoi tai parsi vaatteita.

Tänään auringon paistaessa, Sinikka päätti pitää Helsinki päivän. Arkena sitä harmittelee, ettei koskaan pääse käymään Punavuoren kivoissa putiikeissa, joten tänään oli aikaa käydä niissä. Sinikka on jo haaveillut pitkään sellaisesta 50-luvun tyylisestä piirongista, kaksi oikein hienoa löytyikin Fasaani Antiikista, täytyy vielä käydä katsomassa, josko Savosta löytyisi jotain saman tyylistä hieman huokeammalla hinnalla. 

Päivän kruunasi Rasvaletti-valokuvanäyttely 50-luvun Helsingistä, näyttely on esillä Hakasalmen huvilassa. Sinikka ihastui kovasti näyttelyssä oleviin valokuviin, oli mukava katsoa, minkälaiselta tutut paikat ovat näyttäneet silloin ennen. Näyttelyä katsomassa olevien rouvien jutustelua ja heidän muistelua nuoruudestaan oli mukava myös kuunnella valokuvia katsellessa.

Näyttelyn yhteyteen on tehty myös aito 50-luvun kampaamo, joka oli kyllä niin hieno. Täytyy myöntää, että suurin osa ajasta taisi mennä kampaamoa ihastellessa ja unelmoidessa itsensä kampaamaan siinä ympäristössä. Ihanat nailonsukat, kellohameet ja pojilla Brylcreemia hiuksissa. 
Oi joi, kyllä ennen oli kaikki niin paljon paremmin... :)

Kesähuili

Nyt se on vihdoin, nimittäin Sintsukan kesäloma. Tänä vuonna loma tuli jotenkin varkain tai jos sinulla on loma vasta kesän loppupuolella, niin sitä on jo niin kyrsiintynyt niihin ainaisiin nutturoihin ja kiireeseen, että sitä jo laskeskelee tupeerauskamman piikeillä päiviä loman alkamiseen. Tänä vuonna hups vaan ja loma alkoi nyt. 

Sinikka kokeilee tänä vuonna semmoista systeemiä, että on ensimmäiseksi kolme viikkoa lomalla, menee kolmeksi viikoksi töihin ja jää vielä sitten viikoksi lomalle, jos tämmöinen pehmeä lasku arkeen tuntuisi hyvälle. Nähtäväksi jää... :)

Kahvetta tänään töissä nauttiessa sanoin työkavereille, että tämmöinen työläinen niinkuin Sinikkakin on, elää tavallaan lomasta lomaan, sitähän aloitetaan jo tammikuun pakkasilla miettimään loman ajankohtaa ja pikkuisen kinataan myös siitä, että kuka saa sen parhaimman kuukauden, eli heinäkuun. Ensi vuonna on sitten Sinikan vuoro lomailla heinäkuussa, on juuri sopivasti sitten töistäkin pois, kun tulee pyöreät vuodet täyteen, ei tarvitse monia kahvikutsuja järjestellä.

Sinikka vaihtoi loman alkajaisiksi uudet sisustustyynyt sohvalle, kun niitä sisustustyynyjä ei ole koskaan liikaa, sanoi Marko Paananen mitä tahansa. Sisustustyynyt on se pikantti lisä sisustukseen ja niillä saa kivasti uutta ilmettä kotiin. 

Mukavaa viikonloppua ystäväiseni, Sinikka ottaa nyt rennosti. Pus! 

Kesän lapsi mä oon

Kesä tulloo kohisten ja Sinikan palstalla on kaikki istutukset lähteneet kasvamaan. Tänä kesänä palstalle on istutettu: kesäkurpitsaa, lanttua, mangoldia, perunaa, punajuurta, salaattia ja sipulia. Viime viikolla oli niin kylmä, että viikonlopun hieman lämpimämpi ilma teki kyllä hyvää mielelle, Sinikka on kesän lapsi sydänjuuriaan myöten. Sunnuntaina piti käydä ostamassa myös jo kesäkukkia, Sinikka suosii joka vuosi pelargonioita ja väri on se ihanainen vaaleanpunainen, nyt tuli vaaleanpunaisten sekaan hieman myös hentoa violettia. 

Viikon päästä alkaa Sinikan kauan kaivattu loma, saa heittää puristavat korkokengät nurkkaan, nutturakaan ei kiristä päätä seuraavaan kolmeen viikkoon. Sinikka käy katsastamassa trendikkään Tukholman pikku putiikit, sitten tietysti Savon sydämeen kalakukkoo haukkoomaan ja viimeinen viikko meneekin Mannilan kesäsiirtolassa lampaita hoitaessa. 

Toivottavasti säät suosivat Sinikkaa ja muita lomailijoita. Pus Pus!