Japanilainen ilta

Rasittavan viikon pelasti Sinikan ystävättären illalliskutsu Espooseen, jonne Sinikka suuntasi lauantaina tupeerauspäivän jälkeen. Sinikan toinen lempiystävätär Rauni Yletyinen saapui myös miehensä kanssa illalliskutsuille. Espoon ystävättären komea mies on erittäin hyvä laittamaan ruokaa, joten Sinikkaa hieman jännitti, että mitä ihanuuksia ilta tuokaan tullessaan, kun menu oli salaisuus loppuun asti. Espoossa odottikin sitten Japanilainen ilta, ystävättären mies oli pyöräyttänyt oikein maukkaat sushit ja ystävätär oli sonnustautunut teeman mukaiseen asuun. Sinikkaa ja Raunia hieman harmitti, ettei teemaa oltu paljastettu etukäteen, koska silloin kellohameen sijaan, olisi Sinikkakin voinut sonnustautua kimonoon. Paikalla olisi ollut kolmee geishaa yhden sijaan, no ehkä se olisi ollut jo liikaa. 

Oli ihanaa höpötellä kuulumisia, nautiskella hyvästä ruoasta ja siemailla kuohuvaa. Kuohuvan siemailu tosin kostaantui sunnuntaina herätessä, mutta siitä huolimatta Sinikka jaksoi tehdä viikkosiivouksensa reippaasti, eikä edes tehnyt tiukkaa. Raunilla tosin on voinut olla tänään ehkä hieman huonompi olo, sen verran vauhdikkaalla tuulella rouva oli eilen. Espoon ystävättären luota lähtiessä, Rauni oli menossa vielä kaupunkiin helmojaan hulmuttelemaan, mutta taksikyyti saikin hänet unten maille, joten tanssiravintola sai tällä kertaa jäädä.

Oli oikein ihana ilta, Sinikka kiittää Espoon ystävätärtä ja hänen miestään mitä parhaimmasta tunnelmasta ja erinomaisista tarjoiluista. Pus!

Beauty Is My Business

Niin siinä sitten kävi, että Sinikka sai flunssan. Kolme päivää on mennyt täällä kotona taudin kourissa, meinaa jo vähemmästäkin makaamisesta seinät kaatua päälle. Vaikka kuinka olen Paula Heinosen oppien mukaan syönyt spirulinaa, maca-jauhetta, goji-marjoja ja ottanut probiootteja, niin silti salakavalasti flunssapöpö iski Sinikkaan. Ei olisi pitänyt viilettää pitkin Mannilan puskia liian vähissä vaatteissa.
Onneksi Juanita kävi eilen siivoamassa Sinikalle ja toi samalla kukkia, oi sitä ihanaista Juanitaa....

Kaikille meille, jotka välittävät hieman kauneudestaan, tulee sellaisia päiviä, että kasvot näyttävät jotenkin ryppyisiltä ja elottomilta. Sinikka on jo pitkään katsonut lisääntyviä ryppyjään muuten niin hehkeillä kasvoillaan ja voivotellut asiasta ystävättärilleen. Sinikan ihanainen työkaveri lainasi sellaista ihmelaitetta, jolla surruutetaan kasvoja joka toinen päivä noin kolmen minuutin ajan. Kyllä se taitaa kuulkaa toimia, tai ainakin jos kovasti uskoo, niin rypyt alkavat siletä. Tässä kotona ollessa on pitänyt katsoa videoita siitä laitteesta, kun Ameriikan maassa rouvat nuortuvat silmissä laitetta käyttäessään. Jos se toimii Ameriikan rouville, niin miksei myös Sinikkaan...

Viime viikolla oli Sinikalla juhlapäivä, tuli tasan kaksikymmentä vuotta kuluneeksi siitä, kun Sinikka sai käherryskoulusta diplomin käteen. Miten kaksikymmentä vuotta voi mennä niin nopeasti? Tuntuu, kuin se olisi ollut vasta eilen. Monta tupeerausta on tullut tupeerattua ja toivottavasti vielä on monta edessäpäin, sen verran mukavaa puuhaa se on. Varsinkin silloin, kun on pelkästään ihanaisia asiakkaita, joita kammata.

Tui Tui Ystävät!

Heipparallaa kesä ja lampaat!

Tässä männä viikolla Sinikka suuntasi autonsa kohti Mannilan kesäsiirtolaa. Sinikan ystävätär oli viettänyt neljän viikon kesälomansa Mannilan maisemissa ja Sinikka lupasi ystävättärelleen tulevansa hakemaan hänet loman loputtua sieltä pois. Samalla kertaa piti sanoa kesälampaille jäähyväiset ja Sinikan Iita-koiran kuolemasta tuli myös kuluneeksi nyt kaksi vuotta, Iitan hauta sijaitsee myös Mannilassa. Jotenkin mieli oli haikea Mannilassa ollessa, kun kesä nyt taitaa olla ohitse tältä vuodelta, mutta sitten syksy tuo taas uusia mukavia juttuja tullessaan. Saa ainakin hyvällä omallatunnolla käydä ostelemassa kellohameita lisää varastoon, kun syksyn tullen ei enää kesäiset kuosit näytä yhtään hyviltä.

Sää antoi itsestään myös parhaat puolensa Mannilassa olon aikana, säämies oli varmaan ajatellut, että nauttikaa nyt viimeisistä aurinkon säteistä, kohta saatte taas hytistä kylmyydessä ihan tarpeeksi. Lampaat olivat kasvaneet kovasti kesän aikana ja myös pulskistuneet aika lailla. Sinikka toivoisi, että samat lampaat tulisivat taas ensi vuonna Mannilaan meitä ilahduttamaan, sen verran mukavia ne olivat.

Tällä reissulla kävimme ystävättären kanssa myös piipahtamassa Raumalla. Sinikalla ei riitä ylistyssanoja tähän riittävästi laittaa, sen verran ihana paikka Rauman vanhakaupunki on. Kooltaan se on paljon isompi kuin Porvoossa ja ihania putiikkeja löytyy myös Porvoota enemmän. Sisustuskauppoja tuli koluttua ja marimekon liikkeestä lähti nyt mukaan se uusi veska, josta Sinikka kirjoitti täällä aiemmin. Sinikan ystävätär viherpiipertäjänä haluaa aina käydä myös Ruokapuoti Lumossa hipelöimässä kaikkea luomuun viittaavaa. Sinikalla on nyt kaksi suosikkia: Porvoo ja Rauma, kummasakohan olisi mukavampi asustaa? Sen Sinikka ainakin tietää, että Raumalla on yksi tai kaksi aikas komeaa moottoripyörämiestä, joiden ulkonäkö sai Sinikan hameen pyörimään ympyrää monta kertaa.

No niin, palataanpa sitten moottoripyöristä asiaan, eli syksy saa nyt tulla, oli kaiken kaikkiaan ihanainen kesä ja kiitos taas ystävättärelle ihanista hetkistä Mannilan kesäsiirtolassa. Nyt voi sitten alkaa ottamaan kutimia jo esille ja kutomaan sukkia iltojen iloksi.

Sinikan paremmat herkkukurkut

Tarkan euron tyttönä, Sinikka on harrastanut joka syksy jonkinlaista säilöntää. Kimmokkeen säilöntään on antanut eräs ihanainen ystävätär, joka asustelee Kemiönsaaressa ja pyörittää siellä isoa taloa marttamaisin ottein. Tänä vuonna Sinikka laittaa säilöntäpurkkeihin kurkkuja ja punajuurta. Avomaankurkut täytyi nyt ostaa kaupasta, mutta punajuuria tulee omasta plantaasilta juuri sen verran, että niistä saa tehtyä etikkapunajuuria talvipäivien iloksi.

Sinikalle iski kaupassa ahneus ja kurkkuja tuli ostettua vähän liikaa, mutta eipä se haittaa, täytyy käydä heti huomenna ostamassa lisää lasipurkkeja, niin saa sitten kaikki kurkut laitettua säilöön.

Sinikka tekee kurkut aina seuraavan ohjeen mukaan:

• 2 l vettä
• 4-5 dl sokeria
• 2 rkl suolaa
• 1/2 rkl sinapinsiemeniä
• 1/2 rkl maustepippuria
• tillinkukintoja
• (pala piparjuurta)
• 6 dl väkiviinaetikkaa

Kurkut pestään huolellisesti, pilkotaan viipaleiksi tai jos haluaa niin voi laittaa myös kokonaisina purkkeihin, tilli ja piparjuuri hienonnetaan sekaan kurkkujen kanssa. Keitä vettä ja mausteita kattilassa n. 10 minuuttia, lisää etikka ja kuumenna liemi kiehuvaksi. Kaada kuuma liemi kurkkujen päälle ja tarkista, että kaikki kurkut peittyvät liemen alle. Sulje tölkit ja säilytä jääkaapissa. Kahden viikon kuluttua kurkut ovat valmiit, mutta kannattaa odottaa myöhempään syksyyn, ettei kaikki mene heti kerralla parempiin suihin.

Sinikan kaali

Hellurei ja hellät tunteet, Sinikka oli viime lauantaina villinä kellohamettaan heiluttelemassa kuumassa ja kosteassa kesäyössä. Viime kerrasta olikin jo kulunut aikaa ja nyt taas saakin kulua tovi, ennen kuin seuraavan kerran kuohuvat poksahtelevat, sen verran päätä kivisti sunnuntaina. Oli oikein mukavaa nähdä vanhoja ihania ystäviä, joiden kanssa ollaan kuljettu pitkä matka yhdessä, joskus enemmän yhdessä ja joskus taas vähän vähemmän yhdessä, mutta aina palattu kuitenkin takaisin yhteiselle polulle kulkemaan. Oli ihanaa istua lämpimässä kesäillassa, siemailla hieman kuohuvaa ja tuntea itsensä nuoreksi taas. Sunnuntaina ei peilistä kyllä katsonut kauhean pirteä tahi nuoren näköinen Sinikka....

Lomalla, Savon turneeta tehdessä, Sinikka kävi myös Kuopiossa ostoksilla ja sieltä ihanaisesta Varuhuset Carlsonista löytyi alennuksesta, no mitäpä muutakaan kuin marimekon tyynynpäälliset, Akankaali on kuosi nimeltään. Melkeinpä kuin Sinikan kaali... :) Tänään töiden jälkeen jonkun asteisessa hulluuspäissään piti sitten imuroimaan ryhtyä ja pölyjä pyyhkiä, kuumahan siinä riehuessa tuli, että lopulta oli pelkkä alushame päällä. Sinikka lanseerasi samalla pelkästään alushame päällä siivouksen. Kokeilkaapa kotona!

Näin kesällä, vaikka kuinka siivoaa ja pyyhkii pölyt, niin silti asunto näyttää ja tuntuu nuhjuiselta. Mistähän sekin johtuu. No, mutta ainakin uudet tyynyt edes vähän piristävät tätä nuhjuisuuden tunnetta. Ihanaa nuhjuviikkoa ystävät, annetaan hien virrata ja pidetään silti huolta ihanuudestamme! PUS!