Kesäsiirtola

Auringon paistaessa Sinikan mielessä pyörii jo loman viettäminen ystävättären kesäpaikalla Mannilan kylässä, Euran maisemissa. Siellä sijaitsee oikein idyllinen pieni maalaistalo, kera kivinavetan sekä omenapuiden reunustama pihapiiri. Omenapuiden alla on oikein tunnelmallista istua aamuisin, nauttia kupponen kaffetta ja kuunnella lintujen laulantaa. Mikä voisi olla ihanampaa....
Mannilan raitilla voi hyvällä tuurilla törmätä myös muihin paikallisiin emäntiin, joista juttuja riittää Sinikan ystävättärellä.

Viime kesänä ystävättären äiti otti muutaman lampaan kesäksi maisemaa muokkaamaan. Lampaita hoitaessa ja niitä seuratessa meni aika oikein rattoisasti. Sinikka yritti yhtä lammasta myös harjailla, jotta turkista olisi tullut pehmeä ja pörröisä, mutta yhteistyö lampaan kanssa ei oikein toiminut.

Sinikalla on aina Mannilan kesäsiirtolassa oikein hyvät oltavat, kun ystävätär huolehtii ruoanlaitosta, Sinikka voi keskittyä vain olennaiseen, eli lomailuun. Tosin ystävätär tuppaa joskus olemaan kireä ruokaa laittaessa, kun hän luulee, että Sinikka haluaa kolmen lajin menun joka päivä, vaikka joka toinen päivä kyllä riittäisi Sinikalle.

Kesää odotellessa, Sinikka. :)

Titityy, kevät on

kuva: home-designing.com

Kevättä rinnassa Sinikalla on, kun aurinkolasit silmillä on. Aurinko paisteloo mukavasti, mutta yksi huono puoli siinä on, asunto näyttää aina keväisin jotenkin nuhjuiselta, vaikka olisi kuinka siivonnut, niin silti auringon armoton valo löytää jostain nurkasta ne pienet pölypalloset.

Keväisin mielessäni aina siintää uudet verhot. Lueskelin eilen sitä ystävättären antamaa kirjaa ja siinä myös kehotetaan vaihtamaan kesäksi kesäverhot. Kirjan mukaan asunto järjestetään ainakin osittain kesäkuntoon jo kodin kevätsiivouksen yhteydessä, jolloin vaihdetaan myös kesäverhot.

Aamuisin selatessani marimekon sivuja, olen löytänyt muutamia kivoja vaihtoehtoja keittiöön. Onhan niitä keväisiä verhoja yksi jos toinenkin pari laatikkoihin kertynyt, mutta uudet on uudet ja aina jotenkin ihanammat kuin ne edelliset. 

Näistä kankaista Sinikka haaveilee, ensimmäistä eivät ole enää tuotannossa, mutta olisipa mukavaa, jos sitä jostain vielä saisi....

Tui Tui, muruset. :)

marimekko: ostjakki

marimekko: jokiuoma

marimekko: vatruska

Siivouksen järkeistäminen

Sinikka on nyt tutustunut hieman saamaansa kirjaan, jos ette muistaneet niin kirjan nimi on: Joka kodin tietokirja.

Kappaleessa siivouksen järkeistäminen kerrotaan, että siivous, joka vie suuren osan työpäivästä kodissa, voi monesti tuntua yksitoikkoiselta ja tarkoituksettomalta. Kodin viihtyisyyden kannalta sillä on kuitenkin niin suuri merkitys, että sitä on pidettävä ainakin yhtä suuressa arvossa kuin muitakin kotitöitä. Tästä lauseesta Sinikka on kyllä sitä mieltä, että kodin viihtyisyyden kannalta, sillä on suurin merkitys, jos ei ihanaista sisustusta oteta huomioon ja marimekon verhoja sen lisänä. :)

Kotitaloustyön järkeistäminen innustuneelle perheenemännälle ( niinkuin Sinikka) siivoamisen yksinkertaistaminen tarjoaa kiitollisen työalan. Mikä voisikaan olla ihanampaa kuin siivoaminen? Ei sitten mikään, tai no ehkä se yksi toinen juttu, jota voikin tehdä sitten siivoamisen jälkeen, eli päiväunet.

Jos päivittäin siivoukseen varattu aika käytetään ennalta huolellisesti laaditun suunnitelman mukaan ja noudattaen sopivia työtapoja, on tulos paras mahdollinen. Siivoaminen ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai työjärjestystä merkitsee monta turhaa askelta ja ajan tuhlausta. Tietenkään siivous ei ole koskaan ajan tuhlausta, jos ei jaksa aina siivota kerralla koko huushollia, niin pienin osin, rakkaat ystävät. Tänään siivoan tuon kohdan, huomenna jatkan tuosta jne....

Se on kuulkaapa niin, että siivoaminen on yhtä paljon aivojen kuin kättenkin töitä. Oikein ahkerasti kun siivoaa, niin ei huomaakaan, että on aivan kuin itsekseen koko asunto siivottu ja voi itseään jotenkin palkita hyvästä työstä.

Työpaikan kahvihuoneeseen oli joku tuonut uuden Kodin Kuvalehden, jossa oli oikein mainio kuva siivousvälineistä. Ajattelin liittää kuvan siitä tähän loppuun. 

Siivousterkuin, Sinikka. 

kuva: Kodin Kuvalehti

Sunnuntaibrunssi

Sunnuntaina siivouksen jälkeen olin sopinut treffit kaupungille ystävättäreni kanssa. Sinikalla on yleensä vain sunnuntaisin aikaa muillekin kuin itselleen,   joten ystävättäriä on hyvä nähdä silloin. Tämän ystävättären kanssa käymme yleensä kaupungin hienoimman tavaratalon ravintolassa, jossa tarjoillaan sunnuntaisin oikein hyvä brunssi. Kerran siellä ollessamme, viereisessä pöydässä istui itse Haikon kartanon johtajatar ja tällä kertaa halusimme tietenkin istua samaan pöytään, missä hän oli viimeksi istunut.

Sinikka tunsi itsensä niin hienoksi. :)

Ystävätärtä on jo pitkään vaivanut hänen työpaikkansa yt-neuvottelut, jossa hän henkiköstöpäällikkönä on joutunut olemaan mukana. Olen yrittänyt häntä hieman neuvoa näissä ihmissuhdeasioissa, että älä nyt hyvä ihminen ainakaan se turkki päällä sinne neuvotteluihin marssi, mutta ei hän ota kuuleviin korviin Sinikan neuvoja. 

Brunssi oli oikein hyvä, varsinkin jälkiruokapöytää Sinikka himoitsee aina kovasti, vaikkakin kesäkuntoon 2014 häämöttää uhkaavasti. 

Aina voi yrittää sitä kesäkuntoa tavoitella ja vuosilukua voi loppuun vaihtaa vaivihkaa, jos ei tänä vuonna niin sitten vuonna 2015. No niin, nyt Sinikka ottaa kutimet esiin ja alkaa neulomaan, mukavaa viikkoa teille kaikille!

Muista pyhittää siivouspäivä

Sunnuntaisin Sinikka siivoaa, se on aina ollut niin. Tämä tyttö ei lepää sunnuntaisinkaan laakereilla vaan antaa pölyille kyytiä. Myös nuorempana, kun seuraelämä oli vilkkaampaa ja piti käydä vekkihametta pyörittelemässä tanssiravintoloissa, niin silti sunnuntaina piti siivota, vaikka ehkä joskus 
(hyvin harvoin) päätä hieman kivisti muutama ylimääräinen kuohulasillinen. 

Sinikan elämässä on käynyt myös ohikulkumatkalla yks jos toinenkin kaksilahkeellinen ja niiden kanssa ei aina ole oikein sujunut nämä siivoushommat. On pitänyt kulkea rätti kädessä perässä ja korjata jälkiä, sekä ehkä hieman myös mainita muutamista asioista. Kyllähän sen tietää, kun ne äidit tuppaavat aina poikiaan hoivamaan liikaa ja sitten me naiset saadaan kärsiä sen seuraukset.

Sinikan elämään on jotenkin salakavalasti alkanut kerääntymään lapsiperheitä ja työkavereina on vaan naisia, niin melkein jokaisella heistä on lapsia. Kaikkihan sen tietävät, että mitä ne lapset tekevät, no sotkevat tietysti. Eilen käväisin kahvittelemassa yhdessä lapsiperheessä, jossa tuskailtiin sitä, kun asunnon saa siivottua, niin viiden minuutin päästä se on kuin pommin jäljiltä.
Heillä kävi espanjalainen Juanita välillä siivoamassa, mutta taisi hänkin kyllästyä siihen, ettei kättensä jälkeä nähnyt kuin sen viisi minuuttia. Tälle lapsiperheelle, en missään nimessä paljastanut, että Sinikka on salaa heiltä palkannut tämän Juanitan itselleen avuksi sunnuntaisiivouksiin, hän saa aina siivota kylpyhuoneen.

Sinikan haaste

Tämä päivä on mennyt väsymyksen merkeissä, kello soi jo viideltä, mutta Sinikka oli jo hereillä neljältä. Ennen heräämistä näin semmoista unta, että ajoin hyvän ystävättären kanssa polkupyörillä pientä maalaistietä eteenpäin, meillä oli tarakalla paljon tavaraa ja se meno oli jotenkin huteraa. Äkkiä näimme edessämme valtaisan käärmeen, jota me tietenkin säikähdimme. No siinä sitten yritimme polkea pyörillä taaksepäin käärmettä pakoon, mutta kyllähän kaikki sen tietävät, ettei se taaksepäin polkeminen niin vain onnistu. Käärme alkoikin meitä lähestymään ja mehän olimme aivan kauhuissamme tästä sihisevästä otuksesta. Ja voihan perkule, sitten uni loppui..... 
Jos on yhtään tutustunut unien ihmeelliseen maailmaan, niin kaikkihan sen tietää, että mitä se käärme merkitsee. Aivan kamalaa, sen takia ei tämä tyttö meinannut saada töitään tehtyä, kun mielessä pyöri vain se käärme.
Tupeeraukset oli ihan pielessä ja mieli sen mukainen.

Nyt seuraa Sinikan haaste teille rakkaat lukijat. 
Roche on julkaissut 6.2.2014 kampanjan, jonka tuotto jaetaan rintasyöpäpotilaiden tukitoimintaan. Lahjoita rintaliivit, rintasyöpään sairastuneet tekevät niistä tilateoksen, joka lähtee kiertämään Suomea kesällä 2014. Voit liittää lähetykseen myös lyhyen viestin; kannustuksen kenelle tahansa sairastuneelle tai terveiset omalle rakkaallesi. Nyt tytöt yhdessä liivejä lähettämään hyvän asian puolesta. Sinikka lähetti jo omansa..... ;)

Hei hulinaa

Ei minua oikein viime yönä nukuttanut tämän uuden blogini takia. Heräsin jo viiden aikoihin ja en meinannut malttaa papiljotteja rullata päähän, kun piti jo koneelle juosta. Mitä ihmettä, oli niitä sivun katsojia ollut jo jonkin verran. Hyvä työ!

Minä aloitan joka aamu päiväni katsomalla kansallisaarteemme marimekon sivuja, josko sinne olisi yön aikana tullut myyntiin uusia kankaita. Mielessäni jo siintää oikein kesäiset ja raikkaat verhot keittiötäni piristämään. Olenkin vuosien varrella kerinnyt kartoittamaan verhovalikoimaani yhdellä jos toisella kankaalla. Toivottavasti marimekon johtaja kutsuisi minut pian audiensille sinne Herttoniemen tehtaalle. Se jos mikä olisi unelmieni täyttymys. 

Ihanainen työkaverini lahjoitti minulle tänään maisteri Toini Virneen toimittaman Joka kodin tietokirjan vuodelta 1948. Kerkesin tänään tutustua siihen vain pikaisesti, mutta luulen, että siitä jos mistään löytyy vinkkejä jokaisen kodistaan huolehtivan nykynaisen ja -miehen talouden pitoon. Parhaimmat vinkit aion jakaa myös teidän kanssanne. 

Tämä päivä oli hyvä kaikin puolin, tapasin pitkä aikaisen ystävättäreni, jonka tupeeraus oli päässyt pikkuisen latistumaan maaseudun tuulissa, mutta avot Sinikan käsissä sekin korjaantui ja kaupan päälle kummallekin tuli parempi mieli. 

Tästä se lähtee....

No niin, Sinikka Piiroisen ihanainen elämä alkaa tästä, tai onhan se ollut jo käynnissä jo siitä asti, kun Sinikka pakkasi laukkunsa savon mualla ja muutti kaupunkiin. Aluksi hänet tunnettiin nimellä Sinikka Piironen, mutta kaupungin hienoimman kampaajaan pirtaan ei sopinut sukunimi Piironen, joten hän ystävättärensä kanssa keksi, että Piiroinen kuulostaa kyllä hienommalta, näin ollen siitä lähtien hänet on tunnettu nimellä Sinikka Piiroinen.

Blogin pitäminen tuli mieleen ihan sattumalta, kun tässä yhtenä päivänä kahvihuoneessa joku kysyi, että mitä sinä Sinikka teet aina iltaisin kotona? No joka päivä minä pyyhin pölyt ja joka toinen imuroin, että huusholli pysyy siistinä, kun koskaan ei tiedä kuka tulee käymään. Huomenna voinkin sitten elvistellä tytöille kahvihuoneessa, että noni nyt on muutakin tekemistä kuin se siivoaminen, nimimittäin tarkoituksena olisi tulla tämän kaupungin kuumin bloggaaja, jota kaikki haluavat kutsua juhliinsa ja muihin ihaniin tilaisuuksiin.

Näin ensimmäisen jutun kunniaksi kävin ostamassa muutaman tulppaanin kotia ilostuttamaan. Nauttikaamme lisääntyvästä valosta kanssasisaret, talvella saadaan taas mörröttää...