Autiona katu öinen nyt valvoo, unisena lyhty loistettaan luo, ikkunassa yksi on jota palvoo, kiihkeänä koko sieluni tuo, .... Tämän ihanan Tamara Lundin laulun tahdissa Sinikka aloitti tänään siivoamisen, ikkunat ovat vieläkin pesemättä, mutta onneksi aurinkoisia päiviä ei niin kauheasti ole vielä ollut, joten ikkunat näyttävät pilvisellä säällä vielä ihan kirkkailta.
Viikon mittainen loma meni yhtenä hujauksena, loman jälkeen Sinikka kerkesi olla yhden puolikkaan päivän töissä ja tuli kipeäksi. Flunssa ei ollut mennytkään kunnolla ohi loman aikana, joten nyt piti sitten maata kotona melkein kolme päivää, kylläpä otti lujille. Näin vanhemmiten sitä on varmaan myönnettevä itselleen, että kaikenlaista vaivaa alkaa hiljalleen tulla, sitä ei olla enää niin nuoria ja notkeita neitosia, valitettavasti. Sinikka on alkanut kärsimään unettomuudesta, uni kyllä tulee sänkyyn mentäessä, mutta sitten se loppuu keskellä yötä ja sen jälkeen ei meinaa enää nukahtaa uudestaan. Eilen meinasi rouvien permanenttiaineet mennä ihan sekaisin väsymyksen takia, onneksi Sinikka huomasi asian, ennen kuin rouvien kutrit olisivat tippuneet yksitellen lattialle. Taitaa olla niin, että se rintamiestalon hankkiminen jostain maaseudun rauhasta alkaa tulla ajankohtaiseksi hyvinkin äkkiä, jos tästä unettomuudesta ei päästä nopeasti eroon.
Sinikka oli eilen ystävättärensä Rauni Yletyisen luona kyläilemässä. Rauni järjesti pienoiset tapasjuhlat tulevan Espanjan matkat kunniaksi ja lisäksi televisiosta tuli euroviisujen finaali. Sinikan suosikit eivät oikein menestyneet, mutta onneksi ihana Måns vei voiton Ruotsiin. Kyllä tuollaisten komeiden killisilmien esitykset saavat Sinikankin posket kuumottamaan, ensi sunnuntaina siivotaankin sitten Månsin tahtiin.
Ihanaa viikkoa, nauttikaa tästä orastavasta luonnon vihreydestä nyt, eikä huomenna, PUS!
Sinikka viettää pientä lomaa tämän viikon. Aluksi oli sellainen olo, että pitää lähteä Savon mualla käväisemään, mutta Helsinki vei voiton. Tässä kävi niin kuin tunnollisille ihmisille yleensä käy, että lomalla sairastetaan, pienoinen flunssa on kiusannut, mutta ei anneta sen lannistaa. Kaksi päivää on mennyt leväten, hieman shoppaillen ja valokuvaten ympäri Helsinkiä. Varsinkin eilen maanantaina auringon paistaessa huomasi, miten pitkällä kevät oikeastaan on jo. Keväinen vihreys on jotenkin huumaannuttavaa, miksei aina voisi olla valoisaa ja yhtä vehreää....
Mukavaa viikkoa kaikille, kuullaan taas!
Sinikalla on ollut tänään hieman pää kipeä ja sen seurauksena koko päivä on mennyt ihan hukkaan. Vappu meni rauhallisesti Savossa, mutta eilen Sinikka oli nauttimassa illallista ystävien luona ja siinä sivussa tuli nautittua muutama punaviinilasillinen liikaa. Aamulla Sinikka lähti ajelemaan takaisin kohti Helsinkiä tuhatta ja sataa, koko ajan oli sellainen tunne, että kohta lentää muukin kuin rapa renkaiden alla, kamalaa... Huono omatunto siitäkin, että kunnon siivous jäi kokonaan tekemättä tänään.
Toukokuu on toivoa täynnä, luonto herää henkiin ja kevätmekot huutavat komerossa Sinikan nimeä. Äsken tuli sentään käytyä pikkuisen kävelyllä, viljelypalstan poikki kävellessä tuli siitäkin morkkis, kun muut puuhakkaat ihmiset olivat siellä palstojaan laittamassa kuntoon ja Sinikka ei. Hienosti valkovuokot kukkivat metsässä ja siirtolapuutarhojen pihoissa oli kukkaloisto kauneimmillaan. Kevät on kyllä hienoa aikaa, kaikki ihanuus vielä odottaa nurkan takana.
Välillä on tietysti hyvä vaan antaa itsensä olla ja nauttia pelkästästään tekemättömyydestä, mutta mikä siinä onkaan, että siitä tulee semmoinen olo, ettei saisi olla vaan. Tulee levoton olo, että nyt minä laiskapylly vaan täällä sohvan nurkassa möllötän, ota nyt edes se pölyhuiska käteen ja ole olevinaan ahkera. Ulos katsoessaan, huomaa sen, ettei Juanita ole vieläkään pessyt ikkunoita, nyt ei kyllä tule mitään tästä huushollin pitämisestä. Huomenna on päivä uusi ja toivottavasti Sinikka myös hieman ahkerampi uuden viikon alkaessa.
Mukavaa viikkoa teille, toivottaa laiskapylly Sinikka! PUS!
