Sinkkuristeily

Sinikka suhdetoiminnan experttinä sai kutsun apteekin naisilta lähteä heidän kanssaan illallisristeilylle Helsingin edustalle. Tänä keväänä on tuota menoa ja meininkiä Sinikalla riittänyt, ei ole voinut yhtään edes valittaa, että kotona saa kaiket illat istua ja sukkaa kutoa. Nuttura suorana on kyllä saanut juosta.

No täytyihän sitä siis lähteä apteekin naisten kanssa risteilemään, kun muuten niillä olisi ollut ehkä hieman tylsää ilman Sinikan sädehtivää seuraa. Matkaan lähdettiin keskiviikko-iltana, torstai sattui sopivasti vapaaksi, jos päätä sattuisi huippaamaan liika merenkäynti. 

Laiva lähti Helsingin kauppatorilta klo 18 ja risteili Helsingin edustalla, jonka aikana tarjoiltiin illallinen. Illalliseen kuului runsas saaristolaispöytä, josta sai käydä itse hakemassa mieleiset syötävät, lämminruoka tarjoiltiin pöytiin ja lopuksi oli vielä jälkiruoka. Juomat eivät kuuluneet illallisen hintaan mukaan, vaan ne täytyi maksaa erikseen. Ruoka oli oikein hyvää, Sinikka oli positiivisesti yllättynyt, että niinkin hyvää. Sinikka on aina luullut, että kampaajat ovat kovia ottamaan kuohuvaa, mutta kyllä se taitaa noille apteekkilaisillekin maistua. Marketan juhlista toipuneena, ei Sinikalle se kuohuva nyt tällä kertaa niin kovasti maistunut. Sinikka otti hieman vaan likööriä kaffen kanssa, det var fint.

Illallisristeily oli oikein mukava, viereisen pöydän mieshenkilöt luulivat tulleensa sinkkuristeilylle ja taisivat pettyä, kun eivät oikein saaneet meiltä vastakaikua eikä myöskään seuraa jatkoille. Pysyimme kaikki tiukkana!

Sinikka voisi pitää ystävä- ja lukijamatkan kyseisellä laivalla, kaikki innokkaat mukaan Sinikan kanssa risteilemään.

Marketan kesäjuhlat

Marketan juhlat on nyt juhlittu, kyllä Sinikka tarvitsisi jo tässä iässä yhden vapaapäivän toipumiseen, niin oli tahmeata aamulla nousta ylös ja aloittaa uusi arki. 

Sää suosi meitä juhlijoita lauantaina, kun suuntasimme tupeerauksien jälkeen autojemme nokat kohti Fagervikin ihanaisia maisemia. Marketan huvilalle johtava tie oli kyllä niin mutkainen, ettei Sinikka ole kyllä koskaan yhtä mutkaista tietä ajanut. Ei Sinikka kerennyt nauttia hienoista maalaismaisemista, kun piti keskittyä auton pitämiseen tiellä, ettei tullut mutkia ajettua aivan suoriksi.

Kesähuvilalle saavuttuamme, oli Marketta tehnyt pientä välipalaa ja heti tietysti pullot poksautettiin auki ja rai rai, kuivin suin ei kyllä tarvinnut istua koko aikana. Marketta onkin kuuluisa kosteista juhlistaan. Kuumuuden keskellä jokunen rohkeni myös uimaan, Sinikka hienohelmana ei kyllä veteen vielä uskaltautunut. Päivä kului ihanasti kuohuvaa nauttien ja mahtavia maisemia ihaillen, oli mukavaa myös keskustella ystävättärien kanssa muustakin kuin niistä tuuperauksien saloista ja lapset unohdettiin kokonaan (ihanaa). Sinikka puuhaakkaan ihmisen maineessa olevana joutui välillä tiskiharjan varteenkin, ettei astiat ihan loppuneet kesken. 

Saunottuamme nautimme Marketan valmistaman illallisen, johon kuului alku-, pää-, väli ja jälkiruoka monine viineineen ja likööreineen, menun kruunasi vielä marjoilla koristeltu pavlova, joka oli viedä kielen mennessään. Jotkut meistä jaksoivat valvoa iskelmiä kuunnellen aamuun asti, Sinikka simahti jo yhden aikoihin yöllä.

Kiitos Marketta juhlista, oli ihanaa! Pus Pus!

Paronitar Sinikka von Fagervik

Lauantai lähestyy ja Sinikka lähtee kera ihanien työpaikan ystävättärien kanssa juhlimaan Marketan synttäreitä. Marketan kesähuvila sijaitsee Fagervikin kartanon mailla, kuvitelkaa Sinikka astelemassa shampanjalasi kädessään koivujen reunustamaa tietä ja edessä kohoaa jylhä Fagervikin kartano, löytyisköhän sieltä myös komeaa kartanon herraa tiluksiaan esittelemään.....

Sinikka yritti tänään kysellä muilta juhliin lähtijöiltä, että minkälaista vaatetta meinaatte ottaa mukaan synttäreille. On niin kiire ollut taas tämä viikko, ettei ole ollut aikaa oikein miettiä, että montako asukokonaisuutta Sinikka pakkaa mukaan huvilalle. Yksi työkavereista sanoi, että pieruverkkareissa pärjää oikein mainiosti yhden viikonlopun. Ei Sinikka omista kyseisiä verkkareita saati sitten piereskele. Kamala ajatus kerrassaan.

Toivottavasti aurinko hellii hipiäämme viikonlopun aikana, samalla saisi hieman päivetystä lisää, kun Coppertone alkaa jo kulumaan pois. Marketta on onneksi kuuluisa kokkaustaidoistaan, joten Sinikka voi vaan nauttia maalaiselämän ihanuudesta ja vaihtaa ajatuksia tuuperauksien uusista saloista ystävättärien kanssa.

Tui Tui Ystäväiset!

Kaffe och Bulla i Borgå

Det var jättekiva päivä tänään, aurinko paistoi ja mikä onkaan ihanampaa kuin retki Porvooseen. Coppertone oli juuri sopivan pronssisiksi sävyttänyt Sinikan sääret tätä päivää varten. Kellohame päälle ja menoksi.

Sinikka niin tykkää Porvoon vanhankaupungin tunnelmasta, siellä on mukava poiketa pikkuisiin putiikkeihin, käydä syömässä ja juoda kaffet ihanaisessa Cafe Helmessä. Cafe Helmen kakkuvitriinin runsas tarjonta laittaa aina Sinikan pään sekaisin, marenkisitruunapiiras on aina varma ja hyvä valinta. Kahvilan sisäpihalla on mukava levähtää ja yleensä siellä pääsee myös rapsuttamaan omistajan kahta villakoiraa. Det är härligt!

Sinikka on pitkään jo haaveillut sellaisesta lasisesta kakkukuvusta ja lasimaljasta, joita Porvoon putiikeissa myydään. Tälläkin kertaa piti käydä lasikupuja hiplailemassa, mutta ei ole vielä juuri sitä oikeaa löytynyt. Kuvun alla Sinikka säilyttäisi kahvikakkua tai oikein ihania suklaakonvehteja, joita voisi aistikkaasti laittaa esille aina vieraiden saapuessa Sinikan kahvikutsuille.

Näissä ihanissa tunnelmissa on hyvä aloittaa uusi viikko!

Kimpassa

Sinikka sai kutsun torstaina Kiasmaan, jossa avattiin Marimekon ja Kiasman yhdessä toteuttama näyttely, Kimpassa. Kutsun Sinikalle lähetti Sami Ruotsalainen, joka on suunnitellut myös ihanaisen Oiva astiaston. Näyttelyn taiteijat ja suunnittelijat ovat saaneet käyttöönsä Marimekon tarjoamia materiaaleja, joita ovat voineet käyttää tai hyödyntää teoksissaan tai sitten ovat käyttäneet hyödykseen Marimekon tuotantoprosessia. Kaikilla Kimpassa näyttelyn tekijöillä on pitkä suhde joko Marimekkoon tai Kiasmaan. Näin Sinikka asian ymmärsi.

Itse avajaiset olivat oikein mukavat, paljon iloisia ihmisiä, musiikkia ja kuohuvaakin pääsi Sinikka taas maistelemaan. Vuokko Nurmesniemen läsnäolo sai Sinikan hieman sekaisin onnesta. Näyttelystä tulee varmasti tämän kesän vetonaula, ainakin Marimekon fanien keskuudessa. Mieleenpainuvimmat teokset olivat Sinikan mielestä: värikkäät pyykkipojat heti aulassa, valokuvateos, jossa oli mallina Kirsti Paakkanen ja hedelmäkarkeista tehty suuri ruusu. Kannattaa mennä katsomaan, Sinikka suosittelee lämpimästi.

Mukavaa viikonloppua, Pus Pus

Sunnuntai ja muuta mukavaa

Sinikan viikonloppu koostui lapsista. 
Lauantaina juhlittiin Emman synttäreitä ja sunnuntaina Espoon naisdynamo tarjosi maittavan aamiaisen äitienpäivän kunniaksi. 

Sunnuntaina herääminen ei meinannut millään onnistua, kun Sinikka intoutui kittaamaan itsekseen kuohuvaa euroviisuja katsellessa sekä voittajaa jännittäessa. Ei voittanut Ruotsi ei, mutta hyvin tuli sentään kolmanneksi.
Itävallan kappaleessa ei ollut siinäkään mitään vikaa, mutta partaa Sinikka ei kyllä itselleen kasvattaisi, vaikka Conchitalle se sopii oikein hyvin. 

Viime kesänä Sinikka kokeili kaupunkiviljelyä palstalla, jonka hän peri työkaveriltaan ja tänä vuonna viljely jatkuu edelleen. Eilen töiden jälkeen oli pakko päästä upottamaan sormet multaan ja täytyy sanoa, että mikä onkaan mieltä rauhoittavampaa kuin rikkaruohojen kitkeminen. Siinä on sitä samaa viehätystä, kun siivoamisessa, saa paikat kuntoon ja näkee heti työnsä tuloksen. Palstalla on mukavaa myös suunnitella tulevia viljelyitä ja haaveilla siitä omasta pienestä pihasta. Tietenkin myöhemmin kesällä kasvien kasvaminen tuottaa sen kaikkein suurimman ilon ja onnistumisen tunteen.

Tätä kirjoittaessa sataa taas vettä, mutta toivoa on jo lämpimimmistä päivistä, josko sitä ensi viikolla jo kuljetaan kintut paljaina, nyt äkkiä kaikki sivelemään Coppertonea kinttuihin... :)

Härregud

Kuohuvaa lasissa on, kun Sinikka valmis viisuihin on. 

Tänään oli semmoinen päivä töissä, että sai tehdä töitä ihan itsekseen, täytyy myöntää, että oli ihanaa koko päivä tupeerata omassa yksinäisyydessään ihanien asiakkaiden kanssa. Tai siinähän kyllä ollaan sittenkin kaksistaan. Sinikan pitäisi perustaa kyllä oma kampaamo, Salon Sinikka Piiroinen 

kuulostaisi hienolta. Omassa kampaamossa ei tarvitsisi siivota toisten jälkiä tai olla kiinnostunut työkavereiden lapsista tai mieshuolista, jos ei oikeasti edes kiinnostaisi, saisi vaan tupeerata yksistään. Olisi ihanaa! 

Sinikka on myös viime aikoina löytänyt ihanan pienen ruotsalaisuuden kipinän sisältään. Sinicka eli Sickan kuulostaisi aika hyvältä. Olen ihanaisen työkaverin innoittamana katsonut uusintana Solsidania, ei voi olla parempaa sarjaa kuin se. Annan töräyttämänä härregud kuulostaa niin hienolta ja voin silmissäni nähdä itseni köpöttelemässä tyylikkäänä Mickana valkoisessa talossa ja jos aika käy pitkäksi niin voi käydä vähän shoppailemassa ystävättärien kanssa. 

Ja kaikki ostokset voi aina ostaa avokaupalla ja palauttaa jälkeenpäin. Kyllä ne ruotsalaiset osaa!

Nyt täytyy Sinikan valmistautua jännittämään euroviisuja, Suomi voittaa niinkuin joka vuosi, mutta toivottavasti se kuitenkin olisi tänä vuonna Ruotsi. :)

Härregud och vi ses, Puss och Kram! 

Sinikka on nyt vähän väsynyt

Sinikka on väsynyt. Kevät on jotenkin rankkaa aikaa, vaikka silloin auringon paistaessa ja luonnon puhjetessa kukkaan, pitäisi olla jotenkin elinvoimainen, mutta Sinikka ei ole koskaan oikein puhjennut kukkaan keväisin. Talven jälkeen kaikki hamosetkin näyttävät nuhjuiselta ja tupeeraus on ihan vinksallaan, koko olemus on ihan blaah. 

Koti myös näyttää keväisin pölyiseltä, siitäkin huolimatta, että pölyhuiska on kasvanut kiinni Sinikan käteen ja sitä käytetään ahkerasti. Juanita saisi tulla ja pestä Sinikan ikkunat uudelleen, sen verran ovat jo likaantuneet viime pesusta. Taitaa Juanita kaivata jo kesälomalle, mutta ensin on pestävä Sinikan ikkunat.

Onneksi jotain ihanaista siintää näköpiiriissä, kun ystävätär Marketta Liljegren järjestää juhlat kesähuvilallaan kahden viikon päästä, niin josko ne pyyhkäisisi pois tämän väsymyksen ja nuhjuisuuden. Täytyy ruveta jo miettimään jonkinlaista eleganttia päällepantavaa, mikä myös sopisi erityisen hyvin maalaiselämään. Ei liian juhlavaa eikä liian arkista, siinäpä on Sinikalla pulma ratkottavana.

Sunnuntaina muistetaan äitejä. Joidenkin äidit ovat mahdottoman vaativia lahjojen suhteen ja olettevat, että lapset joka kerta pääsevät äitienpäivänä kotona käymään. Miksi pitää muistaa äitiä yhtenä päivänä vuodessa, kun sen voi tehdä vaikka joka päivä. 

Pus Pus! 

Hipsteri Sinikka

Sinikka suuntasi askeleensa perjantaina Helsingin Kallioon, Sinikalle on kerrottu, että Kallio on nyt uusi Punavuori. Pitihän sitä itse mennä katsomaan, että onko asia oikeasti nyt niin, vai yritetäänkö Sinikkaa huijata tykkämään taas Kalliosta uudestaan.

Juuri Helsinkiin muuttaneena maalaistyttönä Sinikkakin asui Kalliossa, Helsinginkadulla. Monta mukavaa muistoa liittyy siellä asumiseen, vaikkakin elämän meno siellä oli aina, mitenkä sen nyt ilmaisisi nätisti, no siis aika värikästä. Varsinkin kesäisin aamulla töihin mennessä sai hyppiä monen ilolientä liikaa nauttineen ylitse ja väistellä tungettelevia setiä metroa odotellessa.

Sinikan herraseuran ystävät olivat tulleet ihanaisesta Savon sydämestä pääkaupungin tuulia haistelemaan. Vierailun kunniaksi oli pöytä varattu tämän hetken yhteen trendikkäimmistä ruokapaikoista, Sandroon. Sinikan asuessa Kalliossa, samassa paikassa sijaitsi sekatavarakioski nimeltään Sandron kulma.

Täytyy sanoa, että paikka on kokenut hienon muodonmuutoksen. Ruoka ja tunnelma oli kohdillaan. Ruokalistaa oli aluksi vaikea hahmottaa, mutta oikein komea ranskalainen tarjoilija osasi selventää ruokalistan ja palvelu oli muutenkin mukavaa ja henkilökohtaista. Sinikka tykkäsi kovasti ja ruoka oli todella hyvää. Sinikan täytyy astella vielä toisenkin kerran Kolmatta linjaa ja käydä kokeilemassa myös Sandron sunnuntaibrunssi, joka on arvosteltu Helsingin parhaaksi.

Kenen joukoissa seisot

Sinikka ei tykkää pakkojuhlista, kaikki mitä on pakko tehdä, niin ei ole mukavaa. Juhannus jotenkin menettelee, mutta muut pakkojuhlat ei innosta yhtään. Eilen oli niin jalat turvoksissa 12 tunnin korkokengissä seisomisesta, että saumasukkien laittaminen turvonneisiin pohkeisiin ei olisi tullut kysymykseenkään. Lasillinen kuohuvaa ja kymmeneltä nukkumaan, siitä oli Sinikan vappuaatto tehty.

Sinikan lapsuudessa vappua aina vietettiin niin, että aattona mentiin torille kuuntelemaan vanhojen ukkojen horinoita ja tapamaan tuttuja. Lapsille oli tarjolla ongintaa ja sitten torilta ostettiin vappuhuiska. Nykyisin vappuhuiskan on luultavasti korvannut ne isot ja kiiltävät vappupallot. Näin jälkikäteen mietittynä, mikähän siinä huiskassa oli niin hienoa, mutta joka vappu se oli saatava. 

Sinikan sisällä asuu pienin pieni punainen työläisnainen, joka joskus antaa kuulua itsestään. Aamulla kahvia juodessa oli kuunnelta muutama taistolaislaulu vapun kunniaksi ja siitä innostuen piti käydä Hakaniemen torin juhlintaa ihmettelemässä. Vappusää ei nyt suosinut juhlijoita, joten keväinen popliinitakki sai jäädä kaappiin odottamaan parempia ilmoja. Torilla oli työväen hurmos ylimmillään ja nuorimies olisi halunnut haastatella Sinikkaa radioon, mutta aihe ei millään tavalla käsitellyt siivousta tai kodinhoitoa, joten vastaus oli kiitos ei.

Menihän se vappu näinkin, huomenna taas yhtenä rintamana töihin, turha laiskottelu tekee vain mielen levottomaksi. Ihanaa vapun jälkeistä elämää teille! Pus Pus!