Aurinkopullo

Sinikan kätköistä löytyy myös ihania aarteita. Yksi niistä on Helena Tynellin Aurinkopullo. Tämä pullo on ainakin ollut joskus hyvinkin suosittu keräilijöiden keskuudessa, isoista pulloista on maksettu suuriakin summia. Sinikan pullossa on säilynyt alkuperäinen Riihimäen Lasin tarra, joka myös nostaa pullon arvoa. Aurinkopulloa valmistettiin kymmenen vuotta, vuosina 1964-1974, pullo tunnetaan myös nimellä Kukkapullo. Aurinkopulloja on olemassa neljää eri kokoa ja kuutta eri pääväriä, joissa on 17 erilaista sävyä, pulloja tehtiin siitä lasimassasta, mitä milloinkin oli sattunut jäämään yli muusta tuotannosta.

Nuorena tyttönä Sinikka oli rakastunut sellaiseen lasinkerääjään, jonka takia näitä esineitä on jäänyt myös Sinikan kaappien perukoille pyörimään. Unelmana olisi saada joku hieno vitriini Sinikan lasiaarteille, mutta Juanita ilmoitti topakasti, ettei suostu niistä pölyjä pyyhkimään. Harmittaa vaan, kun hienot lasiesineet ovat kaapissa piilossa, eikä niitä voi joka päivä sieltä ihailla. Täytyy varmaan ruveta ottamaan yksitellen niitä esille ihailtavaksi ja vaihtaa toiseen, kun alkaa kyllästyttämään. Ensimmäinen viikko on omistettu Aurinkopullolle.

Jumppaterveiset

Tammikuu on alkanut ja kevättä kohden tässä mennään. Radiossa äsken sanottiin, että päivä on pidentynyt jo tunnin verran, ei se kyllä missään tunnu. Sinikan elämässä ei ole kauheasti mitään tapahtunut, arki vaan vetää jotenkin imuunsa, iltaisin ei jaksa tehdä muuta kuin saumasukat suorana maata losottaa sohvan nurkassa ja tuijottaa apaattisena televisiota. On Sinikka sen verran ollut aktiivinen, että viime viikolla kävi kahdessa eri naisvoimistoilijoiden jumpassa, jumppakärpäinen oli purrut moneen muuhunkin, sen verran monta rouvaa oli Sinikan lisäksi koipiaan nostelemassa. 

Sinikka rakastaa yli kaiken leivoksia ja pullaa, kahvi ilman pullaa on teeskentelyä. Näin keski-ikäisellä vaan tuppaa ne pullat salakavalasti kertymään keskivartaloon, aineenvaihdunta ei valitettavasti ole enää yhtä tehokas kuin nuorella neidolla. Nuorena sai syödä mitä vaan ja koskaan ei mikään ylimääräinen kilo kertynyt minnekään. Kun käy jumppaamassa, saa Sinikka syödä edelleen ihania kräämileivoksia, eikä ruveta itseään kiduttamaan kuivilla käkkkäröillä. Täytyy tunnustaa, että ihan pienoinen syy on sekin, että ensi kesänä pitää olla timmissä rantakunnossa, kun voi olla, että ihanainen reissu kutsuu Sinikkaa heinäkuussa, sekä Sinikan sisko menee naimisiin elokuussa ja Sinikan juhlaeleganssi vaatii sorjaa vartaloa.

Jumppaterveisin Sinikka, pus!

Vaatekaapin siivous

Vaikka Sinikka on järjestystä rakastava ihminen, niin silti kaapit tuppaavat olla epäjärjestyksen vallassa, varsinkin vaatekaappi. Tarmokkuuden puuskassa sitä siivoaa kaapin ja laittaa vaatteet hyvään järjestykseen, mutta menee viikko ja kaappi näyttää taas samalta kuin ennen siivoamista.

Joka kodin tietokirjasta löytyi apua Sinikalle, kun seuraavan kerran täytyy siivota vaatekaappi. 

Vaatekaapin siivoukseen kuuluu paitsi kaapin perusteellinen puhdistus, myös siellä säilytettävien vaatteiden tuuletus ja hoito. Kaappi on helppo siivota ja pitää järjestyksessä, jos se on tarkoituksenmukaisesti sisustettu ja vaatteet sijoitettu käytännöllisesti.

Kaappi on siivottava joka viikko ( huh, huh, tähän ei kyllä Sinikkakaan pysty). Hyllyt pyyhitään kostealla liinalla ja vaatteet laitetaan järjestykseen. Suursiivouksen yhteydessä siivotaan vaatekaappi perusteellisemmin, sisältö tuuletetaan, puhdistetaan pölymimurilla ja sen jälkeen pyyhitään hyllyt ja seinät. Lisäksi täytyy muistaa, että keväisin laitetaan talvivaatteet pestyinä säilöön ja syksyisin vuorostaan kesävaatteet. Uudet vaatteet täytyy muistaa silittää, ennen kaappiin laittoa.

Vaatekaappi on myös joka päivä tuuletettava, muita huoneita tuulettaessa, avataan kaappien ovet, jotta raikas ilma menisi myös kaappeihin. Hyvin hoidettu vaatekaappi kuuluu olellisena osana siistiin kotiin ja on jokaisen rouvan siisteyden perusta.

Ja eikun siivoamaan! :)

Sinikan lukunurkkaus

Sinikka on ollut aina kiinnostunut lukemisesta ja kirjallisuudesta. Välillä on tietysti ollut aikoja, ettei kirjoja ole tullut kauheasti luettua, mutta viime aikoina on ollut aina jokin kirja luettavana. Vuosi sitten Sinikka muisti, että kirjastotkin on olemassa, nykyisin voi niin kätevästi varata kirjat suoraan netistä, Helsingissä tosin joutuu suosikkeja jonottamaan liian kauan. Sinikka on hieman tarkka siitä, että mitä lukee, ainoastaan suomalainen nykykirjallisuus kiinnostaa. Jos aika olisi toinen ja Sinikka nuori ja nätti, lähtisi Sinikka lukemaan kirjallisuutta yliopistoon, vaikkakin yhdyssanat ovat edelleen niin vaikeita. Onneksi Sinikka voi aina kysyä neuvoa kahdelta äidinkielen opettaja ystävättäreltään, he osaavat aina auttaa vaikeissa yhdyssanoissa.

Nyt Sinikalla on luettavana Antti Holman Järjestäjä. Se kertoo Tarmo nimisestä henkilöstä, joka inhoaa olla töissä kirjastossa Lillukka nimisen pomon alaisena. Kirjastossa Tarmo tapaa Danielin, johon hän ihastuu. Daniel on näyttelijä, joka on töissä Suomalaisessa Teatterissa, jonne monien vaiheiden jälkeen päätyy myös Tarmo töihin, järjestelijäksi. Sinikka oli aluksi ynseä siitä, että kirjan tapahtumapaikka on teatteri, mutta sillä ei ole kyllä väliä, tapahtumapaikka voisi olla mikä vaan paikka, koska kirja kuitenkin kertoo Tarmon tarinan. Kirjan henkilöhahmot on mielenkiintoisia, vaikkakin kaikilla on aika kummalliset nimet, se hieman häiritsi Sinikkaa. Holma kirjoittaa mukavan tavallisesti, jotkut luvut hieman kikkaillen, mutta aina voi hyppiä yli, jos alkaa liikaa ärsyttämään. Takakannessa luvattiin räävitöntä huumoria, mutta Sinikan mielestä sitä ei kyllä kauheasti ollut, ennemmin päähenkilön yllä lepäsi jonkinlainen ahdistus ja pelko. Kaiken kaikkiaan hyvä kirja, Sinikka suosittelee lämpimästi.

Jos kirjan lukeminen ei kiinnosta niin aina voi haaveilla itse kirjailijasta, Sinikan päiväunelmissa sukkanauhaliivit pyörivät ja villisti pyörivätkin... ;)
Pus Pus!

Uusi Vuosi

Vuosi vaihtui, tervetuloa uusi ihanaisempi elämä vuonna 2015. Sinikka on seurannut tätä sosiaalisessa mediassa tapahtuvia päivityksiä, miten ihmiset meinaavat uuden vuoden aloittaa. On tipatonta, viljatonta, sokeritonta, ruoatonta ja sun muuta humpuukkia tarjolla. Itse myös voi kehittää oman kuukauden, Sinikka voisi kokeilla olla siivoamatta kuukauteen....

Paskat, sanoo Sinikka, minkä ihmeen takia sitä täytyy kiusata itseään niin radikaaleilla tempauksilla. Onko pakko ahtaa sitä ruokaa suuhunsa koko ajan, mässyttää karkkia tai kitata likööriä kaksin käsin, voisiko kohtuus olla niissäkin hyvä. Sinikka ei ymmärrä yhtään tätä nykyihmisten menoa, ei kauheasti Sinikankaan huvita ystäviään kutsua kahvikutsuille, kun koskaan ei tiedä, että mikähän tällä kertaa on myrkkyä, mitä ei pysty juuri sillä hetkellä suuhunsa laittamaan. Tuollaiset turhanpäiten vouhottavat ihmiset voisivat lopettaa syömisen kokonaan, mutta jos ne sen tekevät, niin siitäkin täytyy nostaa kauhea meteli.

Sinikka ei meinaa tehdä minkäänlaisia lupauksia tai muutoksia elämään. Aikoo syödä, juoda ja mässyttää just sitä, mitä sillä hetkellä tekee mieli. Eikä myöskään aio ruveta hullun lailla juoksemaan enempää naisvoimistelijoiden jumpissa, kuin tähänkään asti. Elämä on tehty elämistä ja nauttimista varten, ei itseään kiusaamista varten.

Hyvää alkanutta vuotta, PUS!