Jumppaterveiset

Tammikuu on alkanut ja kevättä kohden tässä mennään. Radiossa äsken sanottiin, että päivä on pidentynyt jo tunnin verran, ei se kyllä missään tunnu. Sinikan elämässä ei ole kauheasti mitään tapahtunut, arki vaan vetää jotenkin imuunsa, iltaisin ei jaksa tehdä muuta kuin saumasukat suorana maata losottaa sohvan nurkassa ja tuijottaa apaattisena televisiota. On Sinikka sen verran ollut aktiivinen, että viime viikolla kävi kahdessa eri naisvoimistoilijoiden jumpassa, jumppakärpäinen oli purrut moneen muuhunkin, sen verran monta rouvaa oli Sinikan lisäksi koipiaan nostelemassa. 

Sinikka rakastaa yli kaiken leivoksia ja pullaa, kahvi ilman pullaa on teeskentelyä. Näin keski-ikäisellä vaan tuppaa ne pullat salakavalasti kertymään keskivartaloon, aineenvaihdunta ei valitettavasti ole enää yhtä tehokas kuin nuorella neidolla. Nuorena sai syödä mitä vaan ja koskaan ei mikään ylimääräinen kilo kertynyt minnekään. Kun käy jumppaamassa, saa Sinikka syödä edelleen ihania kräämileivoksia, eikä ruveta itseään kiduttamaan kuivilla käkkkäröillä. Täytyy tunnustaa, että ihan pienoinen syy on sekin, että ensi kesänä pitää olla timmissä rantakunnossa, kun voi olla, että ihanainen reissu kutsuu Sinikkaa heinäkuussa, sekä Sinikan sisko menee naimisiin elokuussa ja Sinikan juhlaeleganssi vaatii sorjaa vartaloa.

Jumppaterveisin Sinikka, pus!