Mittumaarista vekkihameen pyöritykseen

Viikko on sujahtanut nopeasti keskikesän juhlinnasta. Sinikka oli pitkästä aikaa juhannusta viettämässä Mannilassa, ystävättärensä kesäpaikalla. Parina viimeisenä vuonna sää ei ole suosinut meitä keskikesän juhlijoita, mutta ainakin Mannilassa sää oli mitä parhain. Niin lämpimästi aurinko porotti, että jopa Sinikka uskaltautui kastamaan kunnolla sorjaa varttaan järvivedessä, eikä pelkästään varpaitaan huljuutella rannassa. Juhannukseen kuului hyvän syömisen ja maltillisen juomisen lisäksi erilaiset juhannustaiat. Sinikkakin uskaltautui juoksentelemaan pitkin Mannilan raittia niukkkaakin niukemmissa vetimissä, kerämään sen seitentä sorttia kukkia tyynyn alle ja keskiyöllä kurkkaamaan kaivoon, mutta täytyy tunnustaa, ettei minkään moista sulhasen möllykkänaamaa veteen kajastunut tai yöllä uniin tullut. 

Tämä viikonloppu on sujunut Sinikalla hyvin vapaamielisissä ilakoinneissa ja tanssiloissa vekkihametta pyöritellen(lyhyttä sellaista). Nyt sunnuntaina on niin veto ollut pois, täytyy itselleen myöntää, ettei ole Piiroinen nuori neitonen enää. Hirveän komeita miehiä oli kyllä tanssimaan lähtenyt ja muutamia vanhoja heiloja sai myös ympäriltään hätistellä pois, mutta ei sieltäkään löytynyt kesäheilaa ei. Tosin liian vapaamielinen ei herraseura saa Sinikalle olla. Sinikka on jutellut näiden nykynaisten kanssa siitä, että miten sellaisen ihanan uroon oikein löytäisi, niin tuntuu se herran löytäminen olevan nykyisin hyvin vaikeaa hommaa. Sinikka ei usko näihin nykyaplikaatioihin tai pikatreffeihin, jos ei perinteisin menetelmin herraa löydy, niin sitten saapi olla löytymättä. Tuppaavat olemaan nämä nykymiehet hirveän hankalia sitoutumaan tai eivät uskalla antaa elämän viedä mukanaan, turhanpäiväista hangoittelua, sanoo Sinikka!

Mukavaa viikkoa kaikille,PUS!