- Sinikka on pelännyt myrskyä Tallinnan laivalla
- Ihastellut Tallinnan jouluista tunnelmaa
- Mörröttänyt kotona
- Käynyt ahkerasti töissä
- Odottanut lumen satamista
- Polttanut kynttilöitä
- Yrittänyt miettiä, mitä ostaisi itselleen joululahjaksi
- Miettinyt, mitä muut haluaisivat ostaa Sinikalle joululahjaksi
- Marimekkoa
- Viettänyt ystävättärien kanssa pikkujouluja
- Käynyt hammeen helemoja paikuttelemassa buariloissa
- Nautiskellut kuohujuomaa
- Syönyt suklaata salaa
- Kirjoittanut joulukortteja
- Edelleen miettinyt, mitä haluaisi joululahjaksi
- Käynyt hammaslääkärissä kaatumatta
- Ajanut bussilla ihanaiseen Porvooseen
- Unelmoinut asuvansa puutalossa
- Ikävöinyt Iita-koiraa
- Siivonnut lauantaina
No niin rakkaat ystävät, Sinikka on ollut hirveän kiireinen, kun töihin piti palata kaksi viikkoa sitten. On se kamalaa, ettei anneta olla vapaarouvattarena kotona ja harrastaa omia ihania asioita, herätä omaan tahtiin, nauttia kuppoinen kuumaa samalla lueskellen lehtiä ja tuijottaen ulos laiskalla katseella tyhjyyteen ja unelmoida aina vaan ihanemmasta elämästä.
Aamut on niin haastavia Sinikalle: hirveällä kiireellä on käytävä suihkussa, hieroa reisiä kaurakuurauksella, pestä ja kosteuttaa hiukset shampoolla+tehohoidolla, laittaa tehoseerumit kasvoille hieroen samalla dekoltee ja kaula, laittaa kiinteyttävä voide silmien alle, extra kosteuttava ja liftaava kosteusvoide koko kasvoille, suihkuttaa lämpösuihke hiuksiin, kuivattava hiukset, laittaa lämpörullat hiuksiin, jonka aikana juostava keittiöön juomaan kahvit ja syömään edellisenä iltana tehty tuorepuuro ja tehosmoothie. Aamupalan jälkeen aloitetaan ehostus: meikkivoide suditaan japanilaisen kissaminkin alusvillasta tehdylla sudilla ihanan kuulaaksi, tuputetaan kevyin liikkein irtopuuteri ja nyt seuraa kaikista tarkin vaihe: eyelinerit. Jos ne ei onnistu ekalla kerralla, niin Sinikan päivä on piloilla, mustan elegantit aina silmän ulkonurkasta ylöspäin kauniisti kaartuva viiva, on Sinikan mieleen. Sinikka on kokeillut elämänsä aikana monen monta meikkaajaa ja eyelinerista ja kulmakarvojen ehostuksesta sen kunnon meikkaajaan tuntee. Arkena Sinikka ei laita kovin paljoa luomiväriä, vaan hieman varjostaa luomivakoa hempeällä beigellä tai jollain vaalealla sävyllä. Kulmakarvat suditaan linjakkaasti ja ehostetaan sivellintä hieman vaseliinissa kostuttaen, näin saadaan erittäin tarkka ja hyvä jälki. Lopuksi hieman roosaa poskille ja huuliin kauniisti kiiltävää huulimaalia, ei liian räikeää, eikä liian hempukkaista, vaan juuri sopivasti Sinikan täyteliäisiä huulia korostamaan. Mikä unohtui, no tietenkin ripsiväri: nykyajan maskarat ei ole yhtään Sinikan mieleen, vaan aito oikea kakkumaskara se olla pitää, millään muulla ei saa yhtä hyvin ripsiä erotettua, kuin sillä. Kannattaa kokeilla, jos ette Sinikkaa usko! Jos vielä on aikaa niin lopuksi liimataan irtoripset, ne niin kauniisti tuo syvyyttä katseeseen ja saa aikaan sopivan kohtalokkaan ilmeen.
Kauneudenhoidossa Sinikka uskoo ainoastaan seuraaviin merkkeihin: Christian Dior, Kérastase Paris, Elnett ja Estée Lauder.
Meikkauksen jälkeen, otetaan lämpörullat pois ja tehdään tyylikäs, mutta ei liian tärkätty kampaus. Jos tässä vaiheessa on kiire, niin kampauksen tekoa voi jatkaa töissä, laittaa huivin kevyesti leuan alta kiinni, niin hyvä rullapohja ei tuulessa latistu. Vaatteet on jo valittu edellisenä iltana, koska aamulla ei aika riittäisi enää ruveta vatvomaan, että mikä mekko tai hame on hyvä ja mitkä ihanat korkokengät laitetaan tähän asuun jne....
Ja kaiken tämän jälkeen pitäisi vielä jaksaa töitä tehdä! PUS!
Se on kuulkaa nyt niin, että Sinikalla alkaa huomenna työt. Hyvin äkkiä tähän kotirouvuuteenkin tottui, vaikka tuossa männä viikolla tulikin kitistyä tuolla sosiaalisessa mediassa, ettei ole enää mitään tekemistä ja alkaisi jo työt. Kyllä Sintsukkaa nyt ihan pikkuisen jännittää, kuinka sitä pääsee taas mukaan siihen arjen imuun ja miten käsi kestää tupeeraamisen. Sinikka kävi lauantaina pikkuisen kokeilemassa, että onko tupeerauksen taito tallella ja miltä se nyt tuntuu tehdä tällä koppurakädellä, hyvinhän tuo taisi onnistua, vaikka jäykältähän se käsi vielä tuntui. Hiljaa hyvää tulee, nyt pitää olla itselleen armollinen, eikä olla kärsimätön, niin kuin Sinikka yleensä tuppaa olemaan.
Juanita paasasi tänään viikottaisella siivouskäynnillään, että Sinikan pitäisi ruveta pitämään sellaista kiitollisuuspäiväkirjaa, johon merkitään päivittäisiä arkisia asioita, mistä on kiitollinen ja mitkä asiat on omassa elämässään hyvin. Juanitalla on kova huoli ilmeisesti siitä, että Sinikan lempeän tyyni mieli katoaa taas, kun arjen harmaus puskee Sinikan silmille ja sieltä alta kuoriutuukin hirveän kiukkuinen ja ei mihinkään tyytyväinen pirttihirmu, joka kyykyttää Juanita parkaa siivoamaan aina vaan tarkemmin. Sinikkaa kyllä hieman mietityttää sellaisen päiväkirjan pitäminen, Juanita on itse niin henkistynyt ihminen, Sinikka taasen ei. No katsotaan, miten tässä käy....
Tässä eräänä ihanaisena päivänä posti toi tullessaan Marimekon joulukuvaston, jota Sinikka on ahkerasti täällä kotona selaillut. Nyt kun joulukin on tulossa niin Sinikka laittaa tähän loppuun muutaman kuvan, mitä kaikkea Sinikan mielestä ihanaa Marimekolla onkaan tarjolla. Kesällähän sitä tuli heikkona hetkenä sanottua, että tähän huusholliin ei tule enää yhtään mitään tavaraa, mutta sehän ei tarkoittanut siis Marimekkoa, vaan kaikkea muuta....
Oikein ihanaa viikon alkua kaikille, pitäkää Sinikalle peukkuja, pus!
Sinikalla oli jo juttu mietitty valmiiksi tälle sunnuntaille, mutta murheellisten uutisten kantauduttua Pariisista, se ei nyt tuntunut jotenkaan sopivalta. Marraskuu on muutenkin niin synkkä ja ankea, niin sitten vielä tällaiset uutiset synkistyttävät mieltä vieläkin enemmän. Yleensä sunnuntait ovat olleet Sinikan mielestä hyviä päiviä, kun on siivoustakin, mutta tämä päivä on ollut pitkä kuin kirnupiimä ( vai miten se sanonta meneekään).
Eilen kuitenkin Sinikka sai vihdoin ystävättärensä Raunin kanssa ajettua Sinikan kauppakassin turvaan talven ajaksi, kun Sinikka ei saa autoakaan nyt ajella vähään aikaan. Rauni hurjasteli niin, että Sinikkaa hieman hirvitti kyydissä, näköjään Rauni on yhtä hurjapää myös autoa ajaessa. Sinikan vääntämät kiharat meinasi suoristua siinä vauhdissa ja Rauni vaan huuteli, että pidä nyt penkistäsi kiinni...
Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu, kohti joulua ollaan menossa. Rakkautta ja ihania ajatuksia! PUS!
Perjantaina oli Sinikan arjessa iloinen valon pilkahdus tässä harmaassa marraskuussa, nimittäin Helsingin Nutturaseura täytti 50 vuotta ja sen kunniaksi oli järjestetty seuraan kuuluville gaalaillallinen. Tälläisia hienoja tilaisuuksia tulee harvoin eteen, joihin saa pukeutua parhaimpaan taftiunelmaan, tupeerata kampaus korkeammaksi kuin kenelläkään muulla, laittaa pikkuisen enemmän ripsiväriä ja mikä parasta, nähdä myös muita ystävättäriä kerrankin laittautuneena. Ennen juhlia Sinikka oli joutunut jo antamaan muutamia tyylivinkkejä sukkahousujen valinnasta ystävättärilleen ja mikä ihaninta, neuvoista oli otettu vaarin. Eräs rohkea neitonen oli Sinikan lisäksi uskonut saumasukkien säärtä verhoavaan voimaan, se lämmitti erityisesti Sinikan mieltä.
Illallinen oli järjestetty hienoissa puitteissa Helsingin Pörssitalossa, hieman närää aluksi aiheutti istumapaikkojen valmiiksi nimeäminen, mutta omalla paikallahan ei onneksi tarvinnut koko iltaa istua. Väkinäisiä puheita ei onneksi ollut ohjelmaan tumpattu, vaan yllätysnumerona oli raamikas herrashenkilö, joka esitti taikatemppuja. Siinähän kävi niin, että häikäisevän olemuksensa ansiosta, Sinikka joutui taikurille avustajaksi. Tässä vaiheessa on ehkä syytä mainita, että taikurit ja miimikot kuuluvat siihen samaan kategoriaan, joista Sinikka ei tykkää yhtään. Sinikka puri reippaasti hampaita yhteen ja hymyn voimalla kesti lavalla olemisen piinan, eikä tainnut olemuksellaan paljastaa, että hyvin kiusallistahan se loppujen lopuksi oli.
Kuten aina, ilta vierähti liian nopeasti ja aika koitti jatkoille lähdölle. Sinikka olisi halunnut lähteä elegantisti jonnekin siistiin paikkaan lasilliselle, mutta rokkimimmit halusivat helmojaan heiluttelemaan ja paikka määräytyi sen mukaan. Ilta oli taikurista huolimatta oikein onnistunut, nyt jaksaa taas kotona olla. PUS!
Päivät ne menevät menojaan, Sinikan sairausloma vaan jatkuu. Sinikalle on ollut yllätys se, miten helposti sitä on tottunut tähän päivien verkkaiseen tahtiin, kun ennen tuli aina valitettua, ettei ole mitään tekemistä, jos oli ollut vaikka lomalla liian kauan. Hieman on jo ruvennut mietityttämään sekin, että miten sitä pääsee arjen imuun takaisin mukaan tai jaksaa aamulla herätä aikaisin, kun töihin paluu tulee joskus ajankohtaiseksi.
Ei sitä sentäs ihan laiskapyllyksi ole ryhdytty näin sairauslomallakaan. Päivien tärkein tehtävä on tietenkin käden kuntoutus, viisi kertaa päivässä Sinikka tekee kiltisti fysioterapeutin määräämät liikkeet. Pientä edistystä on tapahtunut käden kanssa, pienet arkiset asiat onnistuvat jo hyvin ( lue siivous ) ja vaakatasoon käsi nousee jo kohtuullisesti. Sinikan huoli loppuelämän kestävästä vammaisuudesta on hieman hellittänyt otettaan, vaikka silti joskus nukkumaan mennessä ne synkät aatokset tuppaavat lipumaan mieleen pyörähtelemään.
Ehkä tälläinen irtiotto on tehnyt ihan hyvääkin, ystävättäret ovat kommentoineet, että Sinikka on nykyisin paljon rennompi kuin ennen. Kiukkuisuus ja takakireys on tipotiessään, on käynyt niinkin, että on voinut tehdä asioita ex-tempore, ilman viikkojen suunnitteluja ja ressaamisia. Kuuden päivän työviikot ovat luultavasti olleet jo hieman raskaita keski-iän kynnyksen alussa olevalle Sinikalle. Kaikki aikanaan, tulevaisuus osoittaa sitten sen, miten käden kanssa voi ruveta töitä tekemään, nyt ei ole vielä kiire minnekään.
Rakkaat lukijat, Sinikka voi siis hyvin, voisi tietenkin enemmän kirjoittaa tänne, nyt kun on aikaa, mutta on ollut sellainen olo, että ei oikein mitään kummempaa ole tapahtunut. Ensi viikolla Sinikka matkustaa Savoon, josko siellä olisi vaikka jotkut ihanat kalakukkohumpat syksyn kunniaksi.
Oikein ihanaista syksyä kaikille, Pus!
Sinikka ei ole niinkään karamellin ystävä, kun taas päiväkahvin kanssa on saatava joku herkku, pulla tai muu vastaava imellys. Tänään kaupassa käydessä karkkihyllystä erottui edukseen Fazerin uudet lakritsit: perinteinen Soft Original ja toffeen makuinen Soft Caramel. Karkkipussien hienot graafiset mustavalkoiset ilmeet on suunnitellut helsinkiläinen designtoimisto Pentagon Design. Fazerin sivuilla kerrotaan, että näiden kahden tuotteen lisäksi on saatavilla vaniljainen Madagascar Vanilla sekä Smooth Salmiak, jotka on pakattu lahjapaukkauksiin.
Täytyy sanoa, että hienot oli pakkaukset, ei meinannut raaskia avata ollenkaan, mutta pakko oli lopulta maistaa molempia. Hyvvee ol!
Sinikka on miettinyt pitkään, että mitä sitä tänne kirjoittaisi. Näin sairaslomaa viettäessä ei elämässä oikein tapahdu mitään, eikä viitsisi valittaa kivuistaan, nuhjuisesta olemuksestaan, tyvikasvustaan, rullaamattomista hiuksistaan, sheivaamattomista paikoistaan tai uhkaavasta rasvakertymästään vatsan alueella. Tämmöistä se elo nyt on, välillä on mukavaa olla vaan ja välillä kaipaa arjen imuun mukaan.
Hyvinä päivinä Sinikka on käynyt kävelemässä ja nauttinut mereltä puhaltavasta syksyisestä tuulesta, käynyt kirjastossa, itkenyt Matthewin ja Maryn kohtaloa Downton Abbeyssa, käynyt kaupungilla kahvittelemassa ystävättärien kanssa, juoroillut puhelimessa, roikkunut tylsillä keskustelupalstoilla, lukenut rakkausromaaneja, siivonnut vasemmalla kädellä (mutta silti hyvin) ja nauttinut vaan kotona olemisesta.
Huonoina päivinä sitä lamaantuu sohvan nurkkaan ja kovien kipujen aikana ajattelee, että jos nyt olisi saha lähellä niin lähtisi tuo käsi irti ja hyvinkin äkkiä! Onneksi Sinikka ei omista sahaa...
Toivottavasti vuoden päästä, tätäkin ajanjaksoa voi hyvillä mielin muistella. Pus!
Kotona on ihmisen hyvä olla. Sinikka palasi viime viikolla takaisin tänne kaupunkiin, kaksi viikkoa hujahti nopeasti Savon sydämessä. Onhan tämä kotona oleminen hieman haastavaa näin yhdellä kädellä toimiessa, mutta tekee hissukseen ja mitä ei pysty tekemään niin jättää tekemättä. Mieliala vaihtelee välillä laidasta laitaan, välillä mieleen hiipuu pienoinen pelko siitä, että mitä jos tästä kädestä ei tulekaan kunnolla toimivaa, niin mitä sitten? Toiminnan ihmisenä, on Sinikalle hieman vaikeaa olla vaan täällä kotona, kun kauheasti ei voi puuhailla, sukkiakaan ei voi nyt kutoa. Onneksi Sinikan ystävättäret ovat pitäneet huolen siitä, ettei tässä ihan mökkihöperyydestä vielä kärsitä.
Ennen onnettomuutta Sinikka kerkesi hieman sisustaa keittiötään, osti uuden taulun tyhjälle seinälle, sekä toi vanhat sukset olohuoneesta keittiötä piristämään. Tuolit on vielä hankkimatta, mutta yhdet Sinikka on löytänyt, joita täytyy vielä käydä katsomassa, että miltä ne näyttävät luonnossa.
Palataan taas, Pus!
Se on nyt syyskuu ja aamuisin herätessä on niin kirpakkaa, että villasukat on jo syytä ollut laittaa jalkoihin. Sinikalla alkoi toinen viikko täällä Savon muan toipilaskodissa. Päivät menevät ihan mukavasti lukiessa, ottaen pieniä päiväunia ja välillä hissukseen ulkona kävellessä. Yöt onkin sitten toinen juttu, yöllä käteen yleensä aina särkee ja pelkästään selällään nukkuessa on omat haasteensa. Onneksi on hyvät kipulääkkeet keksitty.
Yhteentörmäyksiäkin on tullut, Sinikka kun on tottunut itsensä puunaamaan joka päivä tip top-kuntoon ja haluaisi tietenkin näyttää yhtä hyvältä näin toipilaana. Vasemmalla kädellä on vaikea laittaa papiljotteja hiuksiin, tupeerata nuttura ojennukseen tai laittaa liilaa luomiin. Myöskään missään lököhousuissa olo ei tunnu kotoisalta, Sinikka on vaatinut saumasukat jalkoihinsa joka päivä ja kellohameen päälle, joku roti sentäs tässä toipilaana olemissa on, Sinikan on näytettävä hyvälle!
Yhtä asiaa Sinikka vielä kaipaisi, semmoinen komea hoitaja puuttuu täältä, joka hieroa hivelisi Sinikan kipeää kättä aina tarvittaessa ja toteuttaisi kaikki pienimmätkin toiveet. Helsingissä on Juanita saanut tehdä syyssiivouksen rauhassa ilman Sinikan komentelua, ihanaa on palata puunattuun kotiin nauttimaan Lauttasaaren hienostuneesta ilmapiiristä. Ensi viikolla alkaa kuntoutus, jotta saadaan käsi taas kunnolla toimimaan, miksikään käsipuoleksi ei tässä todellakaan jäädä, se on vissi ja varma.
Seuraavien kuvien myötä Sinikka toivottaa teille oikein ihanaista alkavaa syksyä, pus!
