Kohti arkea

Se on kuulkaa nyt niin, että Sinikalla alkaa huomenna työt. Hyvin äkkiä tähän kotirouvuuteenkin tottui, vaikka tuossa männä viikolla tulikin kitistyä tuolla sosiaalisessa mediassa, ettei ole enää mitään tekemistä ja alkaisi jo työt. Kyllä Sintsukkaa nyt ihan pikkuisen jännittää, kuinka sitä pääsee taas mukaan siihen arjen imuun ja miten käsi kestää tupeeraamisen. Sinikka kävi lauantaina pikkuisen kokeilemassa, että onko tupeerauksen taito tallella ja miltä se nyt tuntuu tehdä tällä koppurakädellä, hyvinhän tuo taisi onnistua, vaikka jäykältähän se käsi vielä tuntui. Hiljaa hyvää tulee, nyt pitää olla itselleen armollinen, eikä olla kärsimätön, niin kuin Sinikka yleensä tuppaa olemaan.

Juanita paasasi tänään viikottaisella siivouskäynnillään, että Sinikan pitäisi ruveta pitämään sellaista kiitollisuuspäiväkirjaa, johon merkitään päivittäisiä arkisia asioita, mistä on kiitollinen ja mitkä asiat on omassa elämässään hyvin. Juanitalla on kova huoli ilmeisesti siitä, että Sinikan lempeän tyyni mieli katoaa taas, kun arjen harmaus puskee Sinikan silmille ja sieltä alta kuoriutuukin hirveän kiukkuinen ja ei mihinkään tyytyväinen pirttihirmu, joka kyykyttää Juanita parkaa siivoamaan aina vaan tarkemmin. Sinikkaa kyllä hieman mietityttää sellaisen päiväkirjan pitäminen, Juanita on itse niin henkistynyt ihminen, Sinikka taasen ei. No katsotaan, miten tässä käy....

Tässä eräänä ihanaisena päivänä posti toi tullessaan Marimekon joulukuvaston, jota Sinikka on ahkerasti täällä kotona selaillut. Nyt kun joulukin on tulossa niin Sinikka laittaa tähän loppuun muutaman kuvan, mitä kaikkea Sinikan mielestä ihanaa Marimekolla onkaan tarjolla. Kesällähän sitä tuli heikkona hetkenä sanottua, että tähän huusholliin ei tule enää yhtään mitään tavaraa, mutta sehän ei tarkoittanut siis Marimekkoa, vaan kaikkea muuta.... 

Oikein ihanaa viikon alkua kaikille, pitäkää Sinikalle peukkuja, pus!