Perjantaina oli Sinikan arjessa iloinen valon pilkahdus tässä harmaassa marraskuussa, nimittäin Helsingin Nutturaseura täytti 50 vuotta ja sen kunniaksi oli järjestetty seuraan kuuluville gaalaillallinen. Tälläisia hienoja tilaisuuksia tulee harvoin eteen, joihin saa pukeutua parhaimpaan taftiunelmaan, tupeerata kampaus korkeammaksi kuin kenelläkään muulla, laittaa pikkuisen enemmän ripsiväriä ja mikä parasta, nähdä myös muita ystävättäriä kerrankin laittautuneena. Ennen juhlia Sinikka oli joutunut jo antamaan muutamia tyylivinkkejä sukkahousujen valinnasta ystävättärilleen ja mikä ihaninta, neuvoista oli otettu vaarin. Eräs rohkea neitonen oli Sinikan lisäksi uskonut saumasukkien säärtä verhoavaan voimaan, se lämmitti erityisesti Sinikan mieltä.
Illallinen oli järjestetty hienoissa puitteissa Helsingin Pörssitalossa, hieman närää aluksi aiheutti istumapaikkojen valmiiksi nimeäminen, mutta omalla paikallahan ei onneksi tarvinnut koko iltaa istua. Väkinäisiä puheita ei onneksi ollut ohjelmaan tumpattu, vaan yllätysnumerona oli raamikas herrashenkilö, joka esitti taikatemppuja. Siinähän kävi niin, että häikäisevän olemuksensa ansiosta, Sinikka joutui taikurille avustajaksi. Tässä vaiheessa on ehkä syytä mainita, että taikurit ja miimikot kuuluvat siihen samaan kategoriaan, joista Sinikka ei tykkää yhtään. Sinikka puri reippaasti hampaita yhteen ja hymyn voimalla kesti lavalla olemisen piinan, eikä tainnut olemuksellaan paljastaa, että hyvin kiusallistahan se loppujen lopuksi oli.
Kuten aina, ilta vierähti liian nopeasti ja aika koitti jatkoille lähdölle. Sinikka olisi halunnut lähteä elegantisti jonnekin siistiin paikkaan lasilliselle, mutta rokkimimmit halusivat helmojaan heiluttelemaan ja paikka määräytyi sen mukaan. Ilta oli taikurista huolimatta oikein onnistunut, nyt jaksaa taas kotona olla. PUS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti