Joulun jälkeistä eloa

Huh Huh, joulu on nyt juhlittu. Onneksi se on vaan kerran vuodessa, sitä syömisen määrää ei muuten kyllä jaksaisi tai myöskään olla niin seurallinen koko ajan, varsinkin jos on sukuloimassa joulun aikaan. Sinikalla on nyt pari päivää lomaa ennen uuden vuoden juhlintaa, pääsee Sinikka vähän vetämään henkeä ja nauttimaan pikkuisen joutenolosta. Jos siis osaa vaan olla tekemättä mitään.

Oli kyllä mukavaa käydä Savossa pyörähtämässä joulun aikaan, näki ihania ystävättäriä samalla ja tietysti niitä sukulaisia myös. Siellä ollaan aina niin kannustavia Sinikan blogia kohtaan, se tuntuu kyllä hyvälle. Sinikan siskokin oli tullut joulua viettämään uudehkon miehensä kanssa. Täytyy tunnustaa, että Sinikkaa hieman jännitti, että minkälaisen kaksilahkeisen sisko on nyt mennyt ottamaan, mutta oikein oli hyvän miehen itselleen löytänyt. Josko niitä häitä päästään ensi vuonna Piiroisen suvussa tanssimaan. Olisi kyllä mukavaa!

Kolme päivää ruokaa ahdettua napaansa, oli Sinikan pakko päästä vähän tuulettumaan. Sinikka lähti käymään Kuopion ystävättären luona ja siinä samalla tuli pyörähdettyä alennusmyyntien tarjontaa ihmettelemässä. Oli jotenkin tukalaa kellohameessa kaupungilla pyörähdellä, kun pakkasen takia piti villadamaskit laittaa hameen alle. Vaatetuksen suhteen talvi on haastava, varsinkin jos haluaa näyttää tyylikkäältä ja Sinikkahan ei kellohameesta hevillä luovu, ei edes talvella.

Ystävättären kanssa tuli ostosten lomassa käytyä lounaalla uudistetussa Ravintola Introssa. Intro oli kyllä positiivinen tuulahdus Kuopion ravintolaelämään, oikein oli freessi sisustus ja ruokakin oli maittavaa. Tarjoilijatar oli ehkä hieman haparoiva, mutta annettakoon se tällä kertaa anteeksi. Sinikka suosittelee Introa lämpimästi, jos Kuopiossa pistäydytte tai siellä asutte, niin nyt heti Introon syömään.

Tunnelmointia

Sinikka täällä hei, kyllä nyt alkaa jo pikkuisen vatsassa tuntumaan, ylihuomenna on jouluaatto. Joulusiivoukset on nyt tehty, pakko tunnustaa, että ei tullut Sinikankaan tehtyä ihan kaikkea siltä listalta, minkä Sinikka täällä julkaisi. Katto jäi ripsimättä ja seinät pesemättä, Juanitakin marisi vastaan, niin näin joulun kunniaksi Sinikka oli hieman hellämielinen ja antoi olla. Ne voi tehdä sitten kevätsiivouksen yhteydessä....

Sinikka oli eilen ihanaisella joulubrunssilla ja sen jälkeen meni kuuntelemaan lauluyhtye Rajattoman joulukonserttia. Konsertin siivittämänä oli ihanaa rauhoittua joulun tunnelmaan ja mikä parasta tänne Helsinkiin satoi myös lunta konsertin aikana. Kyllä nyt on tunnelmat kohillaan, ihan eri fiilinki tulee kun on ympärillä valoisampaa. Sinikka kävi äsken ostamassa viimeiset ruokatarvikkeet aattoa varten, huomenna tupeerauksien jälkeen ei tarvitse, kun nostaa jalat rahille ja ottaa muutama lasillinen jotain ihanaista juomaa ja olla öllöttää. Ei ole kukaan vaatimassa yhtään mitään, eikä tarvitse tehdä mitään, paitsi ehkä pikainen imurointi ja pölyjen pyyhintä. Niitä ei lasketa, ne menee jo muutenkin joka päivä rutiinilla...

Tämä vuosi on mennyt tosi nopeasti ja blogiakin on pidetty jo puoli vuotta. Ensi vuosi tuo toivottavasti tulleessaan jotain ihania uusia muutoksia Sinikan elämään, Sinikalla on jo jotain pientä valmiiksi mietittynä. Haasteet pitävät mielen virkeänä ja ei voi sanoa ainakaan, että koskaan ei tapahdu mitään, jos kellohame ei itsestään pyöri, niin se täytyy laittaa itse pyörimään. Näin on!

Oikein ihania päiviä teille rakkaat lukijat ja mukavaa joulua! PUS!

Jouluilo

Pimeyden keskellä Sinikalle jouluiloa tuottaa tämä ihanainen huonekuusi, jonka oksille Sinikka ripusti nämä kauniit paperitähdet. Hieman jo väsyttää tämä arkinen aherrus, mutta vielä jos vähän jaksaa, niin sitten pääsee joulua viettämään ja hieman huilailemaan. Nautitaan joulun tuomasta tunnelmasta ja rakkaiden ihmisten seurasta. Pus Pus ystäväiset!

Joulusiivous

Rakkaat ystävät, kuten kaikki tiedämme, joulu saapuu ja sen myötä jokaisen kotiaan rakastavan on tehtävä perinpohjainen joulusiivous. Sinikka yritti ulkoistaa oman joulusiivouksensa Juanitan hoidettavaksi, mutta hän on nyt monen vuoden opiskelun jälkeen saanut siivousalan diplomin suoritettua. Diplomin myötä, palkkiokin on kuulema noussut, näinä huonoina aikoina vielä pitäisi saada palkankorotusta, ei ei se ei käy kyllä nyt laatuun, Sinikka hoitaa joulusiivouksensa itse. 

Sinikka luottaa joulua edeltävän suursiivouksen tekemiseen Joka kodin tietokirjan neuvoihin. Pyhiä edeltävälle suursiivoukselle on tietenkin se tärkeä tehtävä, että koti pitää saada näyttämään mahdollisimman siistiltä ja juhlavalta. Huolellinen siivous ennen pyhiä helpottaa emännän töitä itse pyhinä. Se kuitenkin täytyy muistaa, ettei perheenemäntä rasita itseään ennen pyhiä niin, että kodin viihtyvyys siitä kärsii. Elikä muistakaa rakkaat ystävät hoitaa se siivous stressaamatta, otatte pikkuisen viiniä siivouksen lomassa, laitatte musiikin soimaan ja tanssitte samalla, kun pölyjä pyyhitte. Paljon mukavammin siivous sujuu näin, kuin äkäisenä ja otsa rypyssä luutun kanssa riehuminen. Siivoaminen on ihanaa!

Nämä seuraavat asiat kannattaa tehdä ennen pyhiä:

• matot viedään ulos tuulettumaan
• lattiat imuroidaan ja mopataan huolellisesti
• jos verhot vaihdetaan jouluksi, edelliset verhot tuuletetaan ulkona tai pestään.
• huonekalut imuroidaan
• seinät ja ikkunat pestään
• vaatekaapit järjestetään ja hyllyt pyyhitään
• katto ripsutellaan nihkeällä liinalla
• kylpyhuone ja sauna pestään
• joululiinat ja verhot silitetään
• vuodevaatteet vaihdetaan ja patja imuroidaan tai viedään ulos tuulettumaan
• pöytähopeat kiillotetaan

(... ja jos viini on tässä vaihessa loppu, niin avataan uusi pullo.)

Oikein ihania siivoushetkiä kaikille, PUS!

Kuorotyttö Sinikka

Ensimmäinen adventti oli sunnuntaina. Ei ole montaa viikkoa siihenkään, kun joulupukki tulee. Se ihanuus on olla kampaajatar, että asiakkaat aina muistavat lahjoilla näin joulun aikaan. Ei tietenkään kaikki, mutta kaikki ihanat ja parhaat asiakkaat muistavat joka vuosi pienellä lahjalla ja se on kyllä mieltä lämmittävää.

Näin vanhemmiten, sitä aina pysähtyy muistelemaan kaikkia asioita, mitä on lapsena tai nuorena tapahtunut. Joskus myös ne noloimmat tapahtumat muistuvat mieleen, vaikkei niitä ihan välttämättä haluaisikaan muistaa. Adventista Sinikalla tulee aina mieleen sellainen asia, joka liittyy Hoosiannan laulamiseen. 

Sinikan kotipaikkakunnalla tuli jossain vaiheessa Sinikan ikäisille kova hinku päästä laulamaan paikalliseen kirkkokuoroon ja sinne järjestettiin myös pääsykokeet, missä piti laulaa luikauttaa seurakunnan kanttorille ja taisi siellä olle muutama pappi myös mukana tuomaristossa. Sinikka tietysti halusi myös mennä mukaan kirkkokuoroon, näin jälkikäteen mietittynä, ei voi ymmärtää, että miksi ihmeessä. Pääsykokeessa piti tietenkin laulaa jonkinlainen hengellinen kipale ja Sinikka ei muistanut muuta kuin Hoosiannan ja sitäkään ei niin kauhean hyvin. Tietysti Sinikkaa jännitti aivan kauheasti mennä sinne laulamaan ja kun Sinikan vuoro tuli, niin kaikki sanat unohtuivat, ne vähäisetkin, jotka Sinikka muisti. Päässä soi vaan kertosäkeistö, jota Sinikka sitten siinä tuomarien edessä lauloi jännityksestä kimeällä äänellä monta kertaa peräkkäin ja arvatenkin saattaa, ettei kirkkokuoron ovet auenneet silloin Sinikalle, eikä kyllä myöhemminkään. Potkurilla kotiin ajaessa taisi itkukin tulla matkalla, harmitti niin kovasti....

Mukavaa adventtiaikaa ystäväiset! PUS!

Joulukalenteri

Joulu se tulla jollottaa ja tietysti joulun odotukseen kuuluu myös joulukalenteri. Sinikka on yleensä ollut sellaisen perinteisen kuvakalenterin kannattaja, mutta tänä vuonna kaupasta lähtikin mukaan suklaakalenteri. Fazerin suklaakalenterissa on vanhan ajan tunnelmaa, mistä Sinikka kovasti tykkää. Joulukuussa Sinikan päivät luulisi alkavan hymyssä suin, kun saa suklaata luvan kanssa syödä heti aamutuimaan. 

Mukavaa joulunalusaikaa ystäväiset, nyt erityisesti kannattaa olla kiltisti! PUS!

Hej Då!

Sinikalla oli tänään lomapäivä, kun kuusi päivää putkeen tupeeraa rouvia, niin alkaa jo tuntua tässä iässä, että tarvitsee hiukan huilausta välillä. Eilinen päivä meni ihan harakoille koko päivä, ei ollut oikein mitään tekemistä ja semmoisesta Sinikka ei tykkää, että on vaan, siitä tulee äkäiseksi. Omituinen yhtälö tämä elämä, välttämättä ei aina jaksaisi tehdä mitään, mutta sitten taas tekemättömyyskin ottaa hermoon. Sinikka ihailee yhtä ystävätärtään, joka oli kotona lapsensa kanssa hoitovapaalla ja silti laittoi itsensä joka päivä kuosiin, meikki ja hiukset oli joka päivä tiptop, vaikkei hän kotoaan liikkunut välttämättä minnekään. Sinikka ei jaksanut olla eilen niinkuin ystävätär, ei ollut tiptop.

No niin, mutta tänään oli ihana päivä. Sinikka ajatteli jo eilen, että lomapäivänä ei mörrötetä vaan tehdään jotain ihanaa. Auton nokka kohti Sinikan lempipaikkaa, eli Porvoota. Porvoossa tulee aina käytyä vaan kesällä tai sitten joulun aikaan, oli ensimmäinen kerta näin arkena olla siellä visiitillä. Oikein oli mukavaa, kun ei ollut paljon yhtään ihmisiä liikkeellä, sai rauhassa kävellä katuja pitkin ja haaveilla asumisesta Porvoossa. Elämässä pitää olla haaveita ja tänään Sinikka päätti, että jonain päivänä Sinikalla on asunto Vanhassa Porvoossa. Ilma oli tänään jo hieman kylmän puoleinen, joten oli mukava mennä lämmittelemään Vanhan Porvoon kauppoihin ja syödä lounasta välillä. Porvoosta tullessa Sinikka kävi Ylellä nauttimassa kupposen kuumaa ystävättärensä kanssa, harmi kun ketään komeaa julkkista ei tullut siellä vastaan. Kaikesta huolimatta, oli oikein hyvä päivä tänään.

Kätevänä emäntänä, kotiin tullessa Sinikka pyöräytti vielä kaalilaatikon uuniin hautumaan, ihana kaalilaatikon tuoksu leijailee nyt tätä kirjoittaessa, no tuoksu ja tuoksu, jotkut voivat olla asiasta eri mieltä... 

Mukavaa viikkoa ystäväiset! PUS!

Ihana Sanna Annukka

Hei vaan, Sinikka täällä. Heti joka maanantaisen naisvoimistelun jälkeen Sinikka ryntäsi kiireen vilkkaan kotiin, että ehtii kirjoittamaan muutaman rivin myös tänne. Sinikan ystävätär kerkesi jo tänään mainita, että miksei ole tullut jo uutta tekstiä blogiin, no nyt tulee.

Se on varmaan tullut jo kaikille selväksi, että Sinikka rakastaa marimekkoa yli kaiken. Toisella sijalla tulee sitten suunnittelija Sanna Annukka, joka on myös suunnitellut toinen toistaan ihanampia kuoseja marimekolle. Asia on niin, että Sinikka tarvitsisi jotkut ihanat verhot tuota ruokailunurkkaansa piristämään. Marimekon syksyn/talven mallistoon on tullut Sanna Annukan suunnittelemia kuoseja ja niitä on niin monta Sinikan mielestä hienoa, että Sinikka haluaisi ne kaikki kotiinsa. Nyt olisi vaan tehtävä valinta, mutta Sinikan mieli on välillä hieman ailahtelevaa sorttia, joten päätöksen teko on aika vaikeaa. Joka aamu kahvia juodessa täytyy käydä marimekon sivuilla katsomassa, että olisiko se tuo vai sittenkin tuo toinen kangas. Ne kaikki kankaat korostaisivat niin hienosti ruokapöydän kanssa olevan puusohvan karjalaista henkeä, kuitenkin niin, ettei Sinikan skandinaavinen interiööri menisi liiaksi tukkoon. Ensi maanantaina on Sinikalla lomapäivä, täytyy silloin tehdä retki marimekolle, jos siihen mennessä olisi päätös jo syntynyt.

Alla on kuvat kuoseista, mistä Sinikka lopulta tekee päätöksen. Oikein ihanaista viikkoa teille ystäväiset!

Taivasalla/Sanna Annukka

Saivu/Sanna Annukka

Lamppupampula/Sanna Annukka

Hormonit hukassa

Huh huh, kyllä oli eilen pitkäveteinen päivä, Sinikka ei tykkää yhtään näistä pyhäpäivistä. Olla kotona vaan ja möllöttää, ei mitään tähdellistä tekemistä. Kamalinta on, että nyt niitä pyhiä on vielä edessä ja monin kappalein, miten niistäkin selviää...

Sinikalla on varmaan hormonit sekaisin, äsken siivotessa tuntui, että tämäkin homma on ihan turhaa. Miksi sitä pitää tätä huusholliakin olla koko ajan kuuraamassa ja järjestelemässä. Ketä varten? Itseäänkö? Vai onko asia niin, kuten Sinikan ystävätär asian ilmaisi, että Sinikka odottaa jatkuvasti Avotakka-lehteä kotiinsa vieraaksi. Jotenkin kyllä tänään turhautti se luutun pyörittely, on tämä elämä joskus hankalaa. Kaikki pitää olla aina niin tiptop ja vimpan päälle, mistä sekin johtuu, pitäisi osata olla ja ottaa rennosti. Aina täytyy hiukset tärkättynä, hame silitettynä ja saumasukat suorassa olla kulkemassa. Uskaltaisiko repäistä ja olla yksi viikko siivoamatta ja pölyjä pyyhkimättä, järkkyisikö siitä Sinikan elämä kokonaan?

Sinikka on aina ihmetellyt niitä rouvia, jotka ovat lapsia menneet hankkimaan ja vielä vapaaehtoisesti. Miten ne jaksaa pyörittää sitä arkea ja jos vielä on tämmöinen neuroosi, kuin Sinikalla, niin eihän siinä huusholli pysy puhtaana ja siistinä ikinä. Ei siinä vielä mitään, että on ne kakarat pyörimässä jaloissa, mutta jos on vielä niiden lisäksi sen miehenkin siihen kotiinsa kaupan päälliseksi saanut, niin huh huh. Sehän on selvää, että miehet yleensäkin jättävät kaiken jälkeensä, likaiset kalsarit ja sukat löytyvät lattialta, muruja ei koskaan pyyhitä syönnin jälkeen pois ja astioita on vaikea itse laittaa sinne astianpesukoneeseen. Eikä ne koskaan löydä myöskään mitään mikä on heiltä hukassa, aivan kuin se rouva olisi robotti, joka muistaa ja tietää kaiken. 

Jospa se Sinikan elämä tästä taas ihanaisemmaksi muuttuisi, tänään Sinikka tapaa ystävättärensä lounaan merkeissä. Pääsee kuulemaan, että minkälainen tumma ja tulinen mies ystävättärellä nyt on pyörityksessä.

Lopuksi kiitos ihanaiselle Minityylin Ullikselle, joka oli Sinikkaa mainostanut blogissaan. Käykäähän katsomassa Ulliksen blogia, varsinkin te, jotka olette niitä lapsia hankkineet. ;) Pus!

Ihanainen arvonta

Hei vaan, viime kerrasta on jo vierähtänyt tovi. Sinikalla on ollut hieman kiireitä ja iltaisin on ollut veto pois, ettei ole oikein ollut virtaa tehdä mitään. Tämä kylmyys ja pimeys ei ole yhtään mukavaa, onneksi on tulossa kaikkia ihania tapahtumia pimeyden keskelle Sinikan elämää ihastuttamaan. 

Arjen ankeudesta mukaviin asioihin. Tässä jokin aika sitten Sinikan sivuilla meni kymmenentuhannen kävijän raja rikki, joten sen kunniaksi Sinikka jäjestää pienoisen arvonnan teidän lukijoiden kesken. Palkintona on Sinikan työkaverin äidin kutomat hienot villasukat kokoa 38, Sinikan rakastamaa Lilly´s Eco Clean yleispuhdistusainetta ja nämä lahjoitetaan marimekon kankaisessa kassissa. Jos käy niin, että arpa suosiikiin mieshenkilöä niin kyllä Sinikan varastosta löytyy myös villasukat miehelle. Arvonta suoritetaan niiden henkilöiden kesken, jotka osaavat vastata kahteen kysymykseen oikein. Vastaukset lähtetetään Sinikan sähköpostiin, vastausaikaa on viikko tästä päivästä lähtien, eli viimeinen päivä on 31.10.2014 ja voittajalle ilmoitetaan tietysti asiasta henkilökohtaisesti.

Kysymykset ovat:

• Mitä Sinikka tekee aina sunnuntaisin?
• Mitä Sinikka fanittaa kaikista eniten?

Vastaukset lähetetään osoitteeseen: sinikkajustiina.piiroinen@gmail.com


Pus Pus ja Onnea kaikille arvontaan! :)

Jumppapallo ja perinneherkut

Näin syksyn tullen on hyvä ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa uusi parempi elämä. Aloittaa kuntoilu, lopettaa liköörien nauttiminen, unohtaa suklaan syöminen kokonaan ja jokin uusi harrastus olisi tietysti plussaa.

Sinikalle on taas vaihteeksi purrut jumppakärpänen pyllyyn. Kesän jälkeen alkoivat kureliivit jotenkin kiristää ja rintojen alle oli salakavalasti kasvanut toiset rinnat, oli pakko laittaa stoppi herkuttelulle. Maanantaisin Sinikka onkin käynyt naisvoimistelijoiden pallojumpassa, joka on niin tehokas, että tuloksia on alkanut jo näkymään. Ainakin on niin hyvä uskotella itselleen. Mikä onkaan mukavampi aloitus viikkoon, kun monen muun samassa jamassa olevan sisaren kanssa pomppia pallon kanssa pitkin jumppasalia mukavan musiikin tahdissa. Siinä saa kuulkaa selluliitit kyytiä!

Sinikka tapasi ystävättärensä Rauni Yletyisen viikottaisen rullakampauksen merkeissä ja Rauni kehui siinä samalla omaa miestään maasta taivaaseen (taas kerran). Heillä on kotona sellainen tapa, että jos Rauni alkaa hieman pyöristymään, niin hänen miehensä ottaa asian esille ja sanoo Raunille, että nyt on rouva taas liikaa herkutellut. Heillä se kuulema toimii myös toisinpäin, että jos herralla alkaa vatsa kasvamaan, laittaa Rauni lukon jääkaappiin ja syöttää herralleen pelkkää salaattia. Taas kerran Sinikka toteaa, että on se Rauni raju tapaus, mutta silti niin ihana. Vastakohdat täydentävät toisiaan, myös ystävyydessä.

Sinikkaa harmittaa, että ei kerennyt ilmoittautua mihinkään kansalaisopiston kursseille. Työpaikan reippaat nykyneidot ovat posket punaisina hehkuttaneet ihanista ruokakursseista ja sun muista "löydä sisältäsi iloinen ihminen"-kursseista. Sinikka niin haluaisi oppia tekemään karjalanpiirakoita, sultsinoita, mustikkaröttösiä ja muita perinneherkkuja. Jätetään ne "löydä sisältäsi jokin"-kurssit hamaan tulevaisuuteen, sitä voi vaikka säikähtää, mitä sieltä sisältään löytäisi. :)

Näihin tunnelmiin, mukavaa viikkoa, PUS!

Piiroisen parempi arki

Sunnuntai, tuo päivistä parhain, siivouspäivä, sekä viikon ainoa vapaapäivä. Se on syksy nyt, kohta on koko ajan pimeää ja iltaisin ei jaksa tehdä muuta kuin mörröttää. Ei vaan, Sinikka tietenkin kutoo sukkia ja katsoo samalla ihania Ruotsin miljönääriäitiä. Juanita kysyikin Sinikalta tässä kerran töidensä lomassa, että meinaatko sinä nyt vaan joka ilta istua siinä tuolissa ja kutoa sukkaa koko syksyn? No en tietenkään, pitäähän sitä siivota välillä ja harrastaa myös pientä seuraelämää.

Joka syksy alkaa televisiosta tämä koko kansan ohjelma, missä voi sitten omassa kotonaan päästää kaikki padot irti sisimmästään ja itkeä tihruttaa niin paljon kuin sielu sietää. Tänä vuonna Sinikka odotti kovasti kyseisen ohjelman alkamista, kun siellä on mukana Sinikan suosikki Paula Koivuniemi. Ensimmäinen jakso olikin hyvä, mutta sitten kahdessa viimeisessä jaksossa on ollut sitä paatosta ja pönötystä jo liikaa, ei jaksa. Jos vielä ensi viikolla jatkuu sama pönötys, Sinikka lopettaa ohjelman katsomisen. Sunnuntaisin taas tulee nämä tanssit, sekin on kyllä menettänyt viehätyksensä, pökkelöpolvien kolinaa on nyt nähty ihan tarpeeksi. Ruotsin miljönääriäidit peittoaa nämä kaksi ohjelmaa mennen tullen. 

Eilen tupeerauksien lomassa, Sinikka tapasi entisen työkaverinsa. Hän on heittänyt tupeerauskampansa nurkkaan ja tekeekin nykyisin töitä markkinoinnin parissa. Hän sanoi, että nyt laitetaan Piiroinen nousuun, on laitettava sivut Facebookiin, Instagramiin, Twitteriin ja Pinterestiin. Huh, huh, ihan rupesi Piiroisen päätä huimaamaan. Sitä täytyy varmaan palkata myös sihteeri hoitamaan noita kaikkia sivuja, vai pitäisikö kouluttaa Juanita myös siihen hommaan. Eilen illalla Sinikka teki ne Facebook-sivut, katsotaan niitä muita sivuja sitten tässä syksyn kuluessa.

Sinikan palstalta on tullut kesäkurpitsaa niin paljon, että alkaa olla jo ylitarjontaa, eikä oikein tiedä, mihin sitä kurpitsaa enää laittaisi. Viime viikolla Sinikka keksi, että siitähän voi leipoa sämpylät ja sämpylöistä tulikin oikein makoisat. Marttailu kunniaan!

Mukavaa sunnuntaita ystäväiset, PUS PUS!

Kanna itsesi kauniisti

Sinikka sai maanantaina ihanaiselta ystävättäreltään lahjaksi kirjan: Kanna itsesi kauniisti. Kirjassa on erilaisia ohjeita vuosien takaa Suomen naisille, jotkut ohjeet pätevät edelleen ja toiset taas ei. Tässä teille Sinikan mielestä parhaimmat ohjeet, jotka saavat hymyn huulille.

On huomattava, että aamuasumme tulee ehdottomasti olla yhtä huoliteltu ja siisti kuin se asumme, missä näyttäydymme vieraille. Hyvin pukeutunut nainen on korrekti kotioloissakin.  

Pukeudu hyvin, 1933  

Nykyiset yöpaidat valmistetaan usein silkistä, mutta pumpuliset ja pellavaisetkin puolustavat hyvin paikkaansa, kun ne on kauniisti ja huolitellusti valmistettu. Pääasia on, että nukkuessaankin on siisti.

Hyvinpukeutuva nainen, 1951 

Koskaan, koskaan ei nuori neitonen saisi näyttäytyä kodin seinien ulkopuolella papiljotit päässä. Kotona sitä ei tietysti voi välttää, jos haluaa esiintyä siistinä ulos mennessään. Mutta kotonakin on syytä peittää rumentavat papiljotit sievällä huivilla tai vekkulin näköisellä myssyllä.

Nuoren Eevan kirja 7 

Harvoin hän myöskään ajelee komealla Cadillacillaan metsäteitä pitkin, eikä silloinkaan todennäköisesti törmää juuri siihen puuhun, johon sinä jostakin merkillisestä syystä olet kiivennyt. Niin mukavaa elämää kuin filmien ja best-sellerien tytöille meille ei ole suotu, meillä täytyy olla paljon enemmän omaa aloitekykyä.

Miten saan sen oikean, 1953 

Itsensä elättävä nainen, joka joutuu liikuttelemaan suuria summia ja paljon papereita, tarvitsee epäilemättä suuremman käsilaukun kuin "tavallinen" nainen, jonka tarvitsee vain huolehtia omista pikku menoistaan ja makeup-varustuksestaan.

Hyvinpukeutuva nainen, 1951 

Viisas emäntä ei pane toimeen suursiivousta, kun mies on huoneessa. 

Miten saavutan ja säilytän miehen rakkauden, 1930 

Yleensä olisi parasta saada kampaajanne etsimään juuri teidän tyyppiänne vastaava kampaus, jolle sitten suurin piirtein pysyisitte uskollisena läpi elämän. 

Kauneuden kirja, 1950 

Tyttö, joka on oppinut selviämään elämästä yksin ja selviää siitä hyvin - elättää ehkä itsensä kokonaan ja ansaitsee sieviä summia - saa pitää varansa, ettei hän tule liian määräileväksi suhteessaan mieheen. Sillä näitten asioitten luontoon kuuluu, että johto on miehellä.

Miten saan sen oikean, 1953 

Näihin tunnelmiin, oikein ihanaisaa viikkoa ystävät! Muistakaa kantaa itsenne kauniisti.... PUS!

Piiroisen puolukkaretki

Piiroisella oli kerrankin vapaata viikonloppuna, joten auton nokka suuntasi kohti Savoa. Mennessä oli pieni pysähdys Sysmässä, jossa Sinikka kävi katsastamassa pientä punaista mökkiä, mietinnässä olisi viettää siellä viikonloppuja ja lomia ensi kesänä, mutta katsotaan nyt vielä, onko Sinikasta sähköttömään mökkiin. Eihän siellä pääse edes nettiin tai saa hiuksia käherrettyä jos paikallisella tanssilavalla sattuisi olemaan tanssit. Aina voi tietysti rullat päässä nukkua, mutta siitä taitaa mennä niskat jumiin. 

Lauantaina ilma oli mitä parhain, joten Sinikka päätti lähteä puolukoita poimimaan. Ei olisi uskonut nuorena, että sitä ihan omasta vapaasta tahdosta lähtee metsään ja vielä puolukoita poimimaan. Kahvit tietysti keitettiin termokseen, voileivät laitettiin nostalgisesti voipaperiin ja jälkkäriksi omenapiirakkaa ja avot, jos ei löydy puolukoita niin ainakin on hyvät eväät mukana. Aluksi tuntui, että himokerääjät ovat kaikki puolukat jo keränneet, mutta kyllähän niitä alkoi löytyä, kun jaksoi aikansa metsässä tarpoa. Ei vaivannut hirvikärpäset tai muutkaan öttimöttiäiset Sinikkaa, sanko tuli kerättyä melkein täyteen puolukoita ja eväät maistuivat niin hyvältä metsän keskellä. Mikä parasta, puolukoiden poimiminen oli mukavaa. Niin ne ajat muuttuvat: ennen mentiin viikonloppuna rimpsalle, nyt mennään puolukkaan. 

Sinikan makoisa marmelaadi

Jokaisen itseään arvossa pitävän kotirouvan tai oikeastaan Sinikka ei ole kyllä kotirouva vaan työssäkäyvä kotirouva. Aloitetaanpa siis alusta, siis jokaisen työssäkäyvän kotirouvan tulee näin syksyisin harrastaa hilloamista. Oikeastaan asia on niin, että Sinikka sai Mannilan ystävättäreltään omenoita ja luumuja sen verran paljon, että tällä viikolla töiden jälkeen on ollut oikeastaan pakko keittää niistä hilloa. Onhan se ihanaa itseään huijata ajatuksella, että sitten kun pakkanen nurkissa paukkuu, voi pyöräyttää iltojen iloksi pannukakun ja nauttia omatekoista hilloa sen kanssa. Totuus voi olla kuitenkin toinen, ne hillot löytyvät pahimmassa tapauksessa kaapista avaamattomina vielä ensi kesänä. Aina tietysti voi yllättää ystävättären ja viedä hillopurnukan mukanaan ystävätärtä ilostuttamaan. Sinikan hillo kun ei olekaan mitä tahansa hilloa, vaan ihanasti suussa sulavaa marmelaadia. Ai että. :)

Silloin nuorena tyttönä ei olisi voinut kuvitellakaan, että jonakin päivänä sitä nauttisi täysillä hillojen tekemisestä, säilömisestä, palstalla viljelystä, neulomisesta ja kaikesta siitä, mitä yleensä vanhemmat ihmiset tekivät. Sienimetsään Sinikka ei ole vielä lähtenyt, oikeastaan Sinikka ei niin kauheasti niistä sienistä välitä, mutta ajatuksena olisi mukavaa laittaa huivi tiukasti päähän, ottaa kori kainaloon ja mennä metsään puuhakkaana etsimään niitä sieniä. Lapsena eväiden syönti oli aina se paras hetki, jos äiti pakotti lähtemään mukaan marjastamaan tai sienestämään. Keittäisi kunnon kahvit, laittaisi eväsleivät voipaperin väliin ja ilmottaisi Facebookissa, että nyt Sinikka lähtee sienestämään. Tietenkään ei paljastaisi, että tosiasiassa tässä ollaan menossa vaan syömään eväitä metsään ja sienestäminen tulee kakkosena.

Oikein ihanaista viikonloppua ystävät, jos menette sienestämään, pyytäkää Sinikka mukaan, varsinkin jos olette ottaneet mukaan oikein maittavat eväät ja termokseen kahvia! PUS! 

Hotelli Manta

Sinikka kävi lauantaina vierailemassa Hotelli Mantassa. Teille jotka eivät tiedä, niin Helsinkiläisten rakastaman Havis Amandan-patsaan ympärille on rakennettu hotellihuone, jota on voinut varata itselleen yöksi ja päivällä huoneeseen voi käydä tutustumassa. Huoneen on suunnitellut japanilainen taitelija Tatzu Nishi. Sinikka oli hankkeesta kuullessaan hieman epäileväinen, että onko se nyt kiva, että hotellivieraat hajottavat vielä hienon patsaan tai töhrivät sen jollain teksteillä, saavat vielä hankkia uuden Mantan meille kauppatorin kupeeseen. 

Hotelli Mantassa käydessä tuli sellainen olo, että olisi ollut kiva itsekin olla siellä yötä, sen verran viehättävältä huone tuntui. Huoneesta oli mahtava näkymä suoraan Kauppatorille ja satamaan, olisi ollut hienoa nauttia kuohuvaa illan pimetessä ja katsella maisemaa keskellä Helsinkiä. Mantaakin oli hauska päästä katsomaan niin läheltä, kun yleensä sen on nähnyt aina alhaalta päin. Kannattaa mennä katsomaan, Sinikka tykkäsi kovasti.

Sinikka oli iloinen siitä, että läheltä katsottuna Manta kuuluu meihin muodoiltaan muheviin, ei kaikkien tarvitse olla niin langanlaihoja. :)

Syksy saa, saako Sinikka?

Sinikka kävi sunnuntaina nostamassa palstaltaan pois punajuuret ja perunat. Tämä vuosi ei ollut oikein tuottoisa vuosi, kesäkuussa tuli vettä taivaan täydeltä melkein joka päivä ja sen jälkeen alkoi hirveät helteet. Muutenkin innostus viljelyä kohtaan jäi vähän laimeaksi tänä vuonna tai ehkä vuosi sitten siinä oli vielä sitä uutuuden viehätystä, sitähän kävi rikkaruohoja nyhtämässä maasta melkein joka päivä. Samahan se on heilojen suhteen, aluksi on niin ihanaa pussailla koko ajan, mutta siihenkin kyllästyy, ei sitä jaksa koko ajan olla huulet yhdessä jonkun kanssa. Tänä kesänä Sinikka on muutenkin ottanut elämässään uuden vaihteen, ei aina tarvitse stressata ja kantaa huolta joka asiasta. Sinikka on monet yöt valvonut vatsakivuissa ja jännittänyt seuraavaa päivää, eipä jännitä enää, antaa elämän kuljettaa, tämä tyttö antaa mennä vaan omalla painollaan.

Palstalla käydessä on aina mukava kiertää ja katsella, mitä muut ovat tänä vuonna viljelleet ja ihastella palstoilla kasvavia kasveja. Samalla voi suunnitella, että ensi vuonna laitan tuota ja tuota ja tuota, mutta huomaakin sitten keväällä laittavansa taas ne samat tutut kasvit kasvamaan. Pottua se olla pittää, näin on joku Sinikan ystävän isä joskus sanonut. Jotain ihania kukkasia voisi istuttaa, joku kaunis perennapenkki voisi olla kiva. Hienosti asettelisi kukat penkkiin niin, että kukinta alkaisi keväällä ja jatkuisi mahtavana koko kesän ja päättyisi syysleimujen kukintaan. Kyllä mummokin olisi Sinikasta ylpeä, jos näkisi sen perennapenkin loistossaan.

Se on kuulkaa ystävät syksy nyt, jotenkin mälsää. Jotkut Sinikan ystävistä vouhkaavat niin syksyn ihanista kirpeistä aamuista ja kuulaista päivistä. Mennä touhottavat korit käsissä metsään poimimaan sieniä ja puolukoita, sitten hillotaan, soseutetaan ja kuivataan. Sinikka ei jaksa nyt olla noin tehokas, mieluummin sitä menee viltin alle ja kutoo pikkuisen sukkaa ja illan pimetessä ottaa pienet hömpsyt ja kellahtaa sängyn pohjalle nukkumaan. Avot, siitä on Sinikan syksy tehty.