Kellohame heilahtaa ja vanha foxi soi

Kylläpä kuulkaa teki hyvää Sinikan käydä vähän hameen helmoja tuulettamassa, vaikka tänään on hieman päätä kivistänyt. Kivusta huolimatta sunnuntainen siivous on suoritettu.

Aloitimme illan ystävättäreni luona nauttien hieman kuohuvaa, Sinikka tosin myöhästyi sovitusta ajasta, kun rullat eivät meinanneet pysyä päässä ja tupeerauskin meni vähän niin ja näin. Olin jo monta päivää kuvitellut kuohuviinin kuplien ihanaisen tunteen kitalakeani vasten ja ensimmäinen lasillinen maistui kyllä niin hyvälle, että notta. Täytyy myöntää, että se tunne ei jäänyt vaan siihen yhteen lasilliseen.

Iltaamme viihdytti erityisesti vastapäisen talon asukkaat, joiden kotiin on suora näköyhteys ystävättärieni olohuoneesta. Asunnon asukkaat viettävät Sinikan mielestä erityisen värikästä ja hieman arveluttavaa elämää, jonka seuraamisesta meinasi mennä Sinikalta pasmat sekaisin. Huh Huh!

Päästyämme vihdoin tanssiravintolaan, tapasi Sinikka monia ystäviään tanssin humussa. Sinikan nuoruuden heila oli myös tanssimaan eksynyt, jonka kanssa tuli muutama sananen vaihdettua. Sinikka lupasi nuoruuden heilalle kirjoittavansa jutun Finlaysonista, hän työskentelee nykyisin siellä erittäin tunnettuna suunnittelijana, jota on myös lehtien palstoilla hehkutettu. Ehkä marimekon johtaja ei suutu, jos Sinikka antaa palstatilaa myös toiselle kotimaiselle brändille. 

Ystäväiset, näillä tunnelmilla jaksaa aloittaa uuden viikon, olkaa reippaita!