Sinikka sai maanantaina ihanaiselta ystävättäreltään lahjaksi kirjan: Kanna itsesi kauniisti. Kirjassa on erilaisia ohjeita vuosien takaa Suomen naisille, jotkut ohjeet pätevät edelleen ja toiset taas ei. Tässä teille Sinikan mielestä parhaimmat ohjeet, jotka saavat hymyn huulille.
On huomattava, että aamuasumme tulee ehdottomasti olla yhtä huoliteltu ja siisti kuin se asumme, missä näyttäydymme vieraille. Hyvin pukeutunut nainen on korrekti kotioloissakin.
Pukeudu hyvin, 1933
Nykyiset yöpaidat valmistetaan usein silkistä, mutta pumpuliset ja pellavaisetkin puolustavat hyvin paikkaansa, kun ne on kauniisti ja huolitellusti valmistettu. Pääasia on, että nukkuessaankin on siisti.
Hyvinpukeutuva nainen, 1951
Koskaan, koskaan ei nuori neitonen saisi näyttäytyä kodin seinien ulkopuolella papiljotit päässä. Kotona sitä ei tietysti voi välttää, jos haluaa esiintyä siistinä ulos mennessään. Mutta kotonakin on syytä peittää rumentavat papiljotit sievällä huivilla tai vekkulin näköisellä myssyllä.
Nuoren Eevan kirja 7
Harvoin hän myöskään ajelee komealla Cadillacillaan metsäteitä pitkin, eikä silloinkaan todennäköisesti törmää juuri siihen puuhun, johon sinä jostakin merkillisestä syystä olet kiivennyt. Niin mukavaa elämää kuin filmien ja best-sellerien tytöille meille ei ole suotu, meillä täytyy olla paljon enemmän omaa aloitekykyä.
Miten saan sen oikean, 1953
Itsensä elättävä nainen, joka joutuu liikuttelemaan suuria summia ja paljon papereita, tarvitsee epäilemättä suuremman käsilaukun kuin "tavallinen" nainen, jonka tarvitsee vain huolehtia omista pikku menoistaan ja makeup-varustuksestaan.
Hyvinpukeutuva nainen, 1951
Viisas emäntä ei pane toimeen suursiivousta, kun mies on huoneessa.
Miten saavutan ja säilytän miehen rakkauden, 1930
Yleensä olisi parasta saada kampaajanne etsimään juuri teidän tyyppiänne vastaava kampaus, jolle sitten suurin piirtein pysyisitte uskollisena läpi elämän.
Kauneuden kirja, 1950
Tyttö, joka on oppinut selviämään elämästä yksin ja selviää siitä hyvin - elättää ehkä itsensä kokonaan ja ansaitsee sieviä summia - saa pitää varansa, ettei hän tule liian määräileväksi suhteessaan mieheen. Sillä näitten asioitten luontoon kuuluu, että johto on miehellä.
Miten saan sen oikean, 1953
Näihin tunnelmiin, oikein ihanaisaa viikkoa ystävät! Muistakaa kantaa itsenne kauniisti.... PUS!
Piiroisella oli kerrankin vapaata viikonloppuna, joten auton nokka suuntasi kohti Savoa. Mennessä oli pieni pysähdys Sysmässä, jossa Sinikka kävi katsastamassa pientä punaista mökkiä, mietinnässä olisi viettää siellä viikonloppuja ja lomia ensi kesänä, mutta katsotaan nyt vielä, onko Sinikasta sähköttömään mökkiin. Eihän siellä pääse edes nettiin tai saa hiuksia käherrettyä jos paikallisella tanssilavalla sattuisi olemaan tanssit. Aina voi tietysti rullat päässä nukkua, mutta siitä taitaa mennä niskat jumiin.
Lauantaina ilma oli mitä parhain, joten Sinikka päätti lähteä puolukoita poimimaan. Ei olisi uskonut nuorena, että sitä ihan omasta vapaasta tahdosta lähtee metsään ja vielä puolukoita poimimaan. Kahvit tietysti keitettiin termokseen, voileivät laitettiin nostalgisesti voipaperiin ja jälkkäriksi omenapiirakkaa ja avot, jos ei löydy puolukoita niin ainakin on hyvät eväät mukana. Aluksi tuntui, että himokerääjät ovat kaikki puolukat jo keränneet, mutta kyllähän niitä alkoi löytyä, kun jaksoi aikansa metsässä tarpoa. Ei vaivannut hirvikärpäset tai muutkaan öttimöttiäiset Sinikkaa, sanko tuli kerättyä melkein täyteen puolukoita ja eväät maistuivat niin hyvältä metsän keskellä. Mikä parasta, puolukoiden poimiminen oli mukavaa. Niin ne ajat muuttuvat: ennen mentiin viikonloppuna rimpsalle, nyt mennään puolukkaan.
Jokaisen itseään arvossa pitävän kotirouvan tai oikeastaan Sinikka ei ole kyllä kotirouva vaan työssäkäyvä kotirouva. Aloitetaanpa siis alusta, siis jokaisen työssäkäyvän kotirouvan tulee näin syksyisin harrastaa hilloamista. Oikeastaan asia on niin, että Sinikka sai Mannilan ystävättäreltään omenoita ja luumuja sen verran paljon, että tällä viikolla töiden jälkeen on ollut oikeastaan pakko keittää niistä hilloa. Onhan se ihanaa itseään huijata ajatuksella, että sitten kun pakkanen nurkissa paukkuu, voi pyöräyttää iltojen iloksi pannukakun ja nauttia omatekoista hilloa sen kanssa. Totuus voi olla kuitenkin toinen, ne hillot löytyvät pahimmassa tapauksessa kaapista avaamattomina vielä ensi kesänä. Aina tietysti voi yllättää ystävättären ja viedä hillopurnukan mukanaan ystävätärtä ilostuttamaan. Sinikan hillo kun ei olekaan mitä tahansa hilloa, vaan ihanasti suussa sulavaa marmelaadia. Ai että. :)
Silloin nuorena tyttönä ei olisi voinut kuvitellakaan, että jonakin päivänä sitä nauttisi täysillä hillojen tekemisestä, säilömisestä, palstalla viljelystä, neulomisesta ja kaikesta siitä, mitä yleensä vanhemmat ihmiset tekivät. Sienimetsään Sinikka ei ole vielä lähtenyt, oikeastaan Sinikka ei niin kauheasti niistä sienistä välitä, mutta ajatuksena olisi mukavaa laittaa huivi tiukasti päähän, ottaa kori kainaloon ja mennä metsään puuhakkaana etsimään niitä sieniä. Lapsena eväiden syönti oli aina se paras hetki, jos äiti pakotti lähtemään mukaan marjastamaan tai sienestämään. Keittäisi kunnon kahvit, laittaisi eväsleivät voipaperin väliin ja ilmottaisi Facebookissa, että nyt Sinikka lähtee sienestämään. Tietenkään ei paljastaisi, että tosiasiassa tässä ollaan menossa vaan syömään eväitä metsään ja sienestäminen tulee kakkosena.
Oikein ihanaista viikonloppua ystävät, jos menette sienestämään, pyytäkää Sinikka mukaan, varsinkin jos olette ottaneet mukaan oikein maittavat eväät ja termokseen kahvia! PUS!
Sinikka kävi lauantaina vierailemassa Hotelli Mantassa. Teille jotka eivät tiedä, niin Helsinkiläisten rakastaman Havis Amandan-patsaan ympärille on rakennettu hotellihuone, jota on voinut varata itselleen yöksi ja päivällä huoneeseen voi käydä tutustumassa. Huoneen on suunnitellut japanilainen taitelija Tatzu Nishi. Sinikka oli hankkeesta kuullessaan hieman epäileväinen, että onko se nyt kiva, että hotellivieraat hajottavat vielä hienon patsaan tai töhrivät sen jollain teksteillä, saavat vielä hankkia uuden Mantan meille kauppatorin kupeeseen.
Hotelli Mantassa käydessä tuli sellainen olo, että olisi ollut kiva itsekin olla siellä yötä, sen verran viehättävältä huone tuntui. Huoneesta oli mahtava näkymä suoraan Kauppatorille ja satamaan, olisi ollut hienoa nauttia kuohuvaa illan pimetessä ja katsella maisemaa keskellä Helsinkiä. Mantaakin oli hauska päästä katsomaan niin läheltä, kun yleensä sen on nähnyt aina alhaalta päin. Kannattaa mennä katsomaan, Sinikka tykkäsi kovasti.
Sinikka oli iloinen siitä, että läheltä katsottuna Manta kuuluu meihin muodoiltaan muheviin, ei kaikkien tarvitse olla niin langanlaihoja. :)
Sinikka kävi sunnuntaina nostamassa palstaltaan pois punajuuret ja perunat. Tämä vuosi ei ollut oikein tuottoisa vuosi, kesäkuussa tuli vettä taivaan täydeltä melkein joka päivä ja sen jälkeen alkoi hirveät helteet. Muutenkin innostus viljelyä kohtaan jäi vähän laimeaksi tänä vuonna tai ehkä vuosi sitten siinä oli vielä sitä uutuuden viehätystä, sitähän kävi rikkaruohoja nyhtämässä maasta melkein joka päivä. Samahan se on heilojen suhteen, aluksi on niin ihanaa pussailla koko ajan, mutta siihenkin kyllästyy, ei sitä jaksa koko ajan olla huulet yhdessä jonkun kanssa. Tänä kesänä Sinikka on muutenkin ottanut elämässään uuden vaihteen, ei aina tarvitse stressata ja kantaa huolta joka asiasta. Sinikka on monet yöt valvonut vatsakivuissa ja jännittänyt seuraavaa päivää, eipä jännitä enää, antaa elämän kuljettaa, tämä tyttö antaa mennä vaan omalla painollaan.
Palstalla käydessä on aina mukava kiertää ja katsella, mitä muut ovat tänä vuonna viljelleet ja ihastella palstoilla kasvavia kasveja. Samalla voi suunnitella, että ensi vuonna laitan tuota ja tuota ja tuota, mutta huomaakin sitten keväällä laittavansa taas ne samat tutut kasvit kasvamaan. Pottua se olla pittää, näin on joku Sinikan ystävän isä joskus sanonut. Jotain ihania kukkasia voisi istuttaa, joku kaunis perennapenkki voisi olla kiva. Hienosti asettelisi kukat penkkiin niin, että kukinta alkaisi keväällä ja jatkuisi mahtavana koko kesän ja päättyisi syysleimujen kukintaan. Kyllä mummokin olisi Sinikasta ylpeä, jos näkisi sen perennapenkin loistossaan.
Se on kuulkaa ystävät syksy nyt, jotenkin mälsää. Jotkut Sinikan ystävistä vouhkaavat niin syksyn ihanista kirpeistä aamuista ja kuulaista päivistä. Mennä touhottavat korit käsissä metsään poimimaan sieniä ja puolukoita, sitten hillotaan, soseutetaan ja kuivataan. Sinikka ei jaksa nyt olla noin tehokas, mieluummin sitä menee viltin alle ja kutoo pikkuisen sukkaa ja illan pimetessä ottaa pienet hömpsyt ja kellahtaa sängyn pohjalle nukkumaan. Avot, siitä on Sinikan syksy tehty.
