Tässä sunnuntaissa on se positiivinen luonne, ettei tukka ole yhtään kippee. Viime kirjoituksessa Piiroisella meni lujaa, nyt ollaan pikkuisen rauhoituttu ja ei olla niin kovasti tyllejä käyty pöllyyttelemässä, joku roti tähänkin elämään piti tulla.
Elämä on ihanaa. Vaikka Piiroisen ystävät yrittävätkin Sinikkaa verrata erään televisio-ohjelman ankeaan vanhaan piikaan, niin tällä hetkellä elämässä on menossa sellainen mukavan tuntuinen vaihe. Välillä työt tökkivät ja tuntuu, ettei tätä samaa tupeerausta jaksa millään, mutta Sinikka on yrittänyt ajatella asian niin, että elämä on muualla kuin täällä työpaikassa, yrittää vapaa-aikansa viettää sitten ihanammin ja tehdä niitä asioita, mistä saa iloa ja onnea ja viettää sen niiden ihmisten kanssa, jotka saavat hymyn huulille ja mielen mukavaksi. Tietenkin jokaisessa työssä tulee niitä hetkiä, ettei huvita yhtään, tai kyllästyttää työn samanlaisuus, mutta jos se alkaa olla jokapäiväinen tunne, niin silloin on asialle tehtävä jotain. Kamalaa olisi havahtua vuosien päästä siihen tunteeseen, että on koko elämänsä tehnyt sellaista työtä, mistä ei ole saanut vähäisinkään määrin minkäänlaista onnistumisen iloa tai ole ollut ylpeä työstään. Sitä ei Sinikka toivo itselleen eikä myöskään muille.
Viikot sujahtavat ohitse välillä kuin itsestään, viikko sitten Sinikka vietti ansaittua hiihtolomaa, suksia ei tällä kertaa otettu esille, vaan lomalla käytiin ystävättären kanssa Tallinnan ilmapiiriä tuoksuttelemassa. Matkan tarkoitus oli ystävättären piristäminen sydänsuruista pois, mutta tiedä oliko siinä asiassa Piiroisesta mittään hyötyä, ei ainakaan minkäänlaista slaavilaista körilästä ystävättärelle sieltä Tallinnan sivukaduilta löydetty, joka olisi toimillaan ainakin hetkeksi mielen kääntänyt mukavampiin asioihin. No mutta Tallinnassa oli ruoka hyvää ja juoma kupli myös, kädet ja varpaan välit sai hemmottelua, rahaa meni leninkeihin ja ystävätär sai purkaa sydäntään, että kyllä se ihan kelpo reissu loppujen lopuksi oli.
Lopuksi täytyy tässä salaa tunnustaa, että ei se tyllihameen pöllyytys tuolla tanssiravintolassa ehkä mennytkään ihan hukkaan, mutta siitä ei nyt sen enempää.
Ihanaa sunnuntaita, PUS!
