Eipä mittään

Tammikuu on melkein hujahtanut ohi silmien edestä noin vain, eikä mittään ihmeellistä ole Piiroisenkaan elämässä tapahtunut. Hirveitä paikkupakkasia on pitänyt, ei ole Sinikkakaan pystynyt mitään hienoja hepeneitä päälleen laittamaan, villahousut ovat olleet tarpeen ja pipo silmillä on menty kinosten keskellä.

Sinikka on tässä yhdelle jos toisellekin sadatellut sitä, että miten kauan voi kestää bussilla matkustaminen täällä Helsingissä. Piiroisen neiti omistaa kyllä hyvät hermot, mutta ne ei ole kauhean pitkät, tuppaavat katketa aika usein ja varsinkin bussilla matkustaessa. Mikä onkaan ankeampaa, kuin täyteen ahdettu bussi, se kelmeä valo kajastaa sieltä katosta ja seisoa törötät aivan kiinni toisessa ihmisessä samalla yrittäen pitää kiinni jostain, ettet kaadu vieressä olevan päälle. Istumapaikalta ulos yrittävät hakkaavat sinua lapaan isoilla kasseillaan ja yrität väistellä pahalle haisevia ukkoja siinä samalla, yök. Oikealla kädellä ei uskalla vielä pitää kiinni, joten vasemmalla on roikuttava jostain kiinni pitäen. Ei ei ei, hermot menee Sinikalla joka päivä. 

Sinikan ystävätär Rauni Yletyinen kehotti Sinikkaa kävelemään toisen puolen työmatkasta, ettei ne hermot nyt menisi ihan joka päivä. Kyllähän siinä kunto kasvaisi ja mieli virkistyisi kävellessä, mutta jotenkin ajatus toppahousuista ja sporttisesta repusta Sinikalla ei nyt ihan kuulosta hyvälle, siinä olisi tyylilyyliyis kaukana. Ehkä ei pidä heti kättelyyn torpata Raunin ideaa, vaan kokeilla sitä kävelyä ilman niitä toppahousuja ja sporttista reppua selässä.

On tässä jotain omituistakin tapahtunut, nimittäin semmoinen asia kuin, että Sinikkaa on ruvennut siivoaminen tympimään. Miten, on mahdollista, että tympimään, vaikka Sinikkahan rakastaa siivouksen tuomaa elämän hallinnan tunnetta yli kaiken. Tässä eräänäkin sunnuntaina rättiä heilutellessa tuli mieleen, että mitä varten tätäkin hommaa täytyy koko ajan tehdä ja tämänkin ajan voisi käyttää ihan muuhun tarkoitukseen ( niin mihin? ). Toivottavasti tämä on joku ohi menevä kouhotus taas mielen sopukoissa ja siivoaminen alkaisi maistumaan entisellä tavalla.  

Tulppaanien kera, Sinikka toivottaa oikein ihania talvipäiviä! PUS!

Sinikan top 10 vuonna 2015

Vuoden ensimmäinen luetuin juttu oli (Vaatekaapin siivous), jossa Sinikka paljasti salaisuuden, vaikka onkin siisteyttä rakastava ihminen, niin vaatekaapit tahtovat olla Sinikalla aika sotkuiset, kiireessä ne sotkeentuvat melkein väkisin. Lisäksi jutussa kerrottiin, kuinka vaatekaapit täytyisi oikeaoppisesti siivota Joka kodin tietokirjan mukaan.

Toinen juttu (Aurinkopullo), jota luettiin ahkerasti oli Sinikan kaapista löytyvät lasiesineet ja niistä varsinkin Helena Tynellin Aurinkopullo kiinnosti lukijoita kovasti. Kuvia katsellessa, täytyy Sinikan itsekin myöntää, että kaunis esine se kyllä on, suomalainen design on hienoa. Vitriiniä ei ole Sinikka saanut vieläkään itselleen hommattua ja nyt tilan puutteen vuoksi jää vitriini edelleen unelmointi asteelle.




Helmikuun ensimmäisellä viikolla Sinikalla on näköjään ollut ikäkriisi, tuleva neljäkymmentä vuotta ahdisti hirmuisesti (Kriisi). Kymmenen vuotta on hujahtanut silmien edestä tuosta noin vaan ja kriisin pyörteissä on pitänyt käydä johtajattaren luonakin juttelemassa virkavapaan saamisesta. Mitähän se Sinikka meinasi tehdä sillä virkavapaalla, perustaa lammasfarminko?

Kriisin pyörteitä on käyty ystävättärien kanssa puimassa Kahvila Anna22 nimisessä uudessa kahvilassa (Kahvila Anna22). Ilmeisesti meno on ollut niin lujaa, että sinne mennessä on korkokengillä potkaistu kahvilan lyhtykin nurin. Nythän Sinikka muistaakin, että kahvilassa oli oikein mukava ja ihan mukiin menevä nuorimies tiskin takana. Kahvi oli oikein hyvää ja interiööri tyylikäs. Sinikan pitäisi käydä uudestaan katsomassa, onko sama herra vielä kahvilassa töissä...

Maaliskuussa Sinikka matkusti Tampereelle katsastamaan ystävättärensä ja entisen työkaverin Eevan uutta salonkia (E-stailissa Tampereella). Eevan kampaamo oli oikein tyylikäs ja Sinikka oli ylpeä ystävättärestään, kun hän oli tehnyt unelmastaan vihdoin totta. Taisi Sinikka vähän itsekin haaveilla työskentelemisestä Eevan kanssa samassa kampaamossa....

Huhtikuun luetuin juttu oli Sinikan kuvaterveiset Savon mualta(Terveisiä!), Iisveden kylältä. Kuvia katsellessa itsekin yllättyy, miten hienolta puutalot näyttävätkään Iisveden Kolikkoinmäellä, kaunista puutaloidylliä kerrakseen...

Toukokuussa Sinikka on kärsinyt unettomuudesta ja kuvista päätellen nauttinut luonnon puhkeamisesta kukkaan (Sinun omasi). Euroviisuja on jännitetty Rauni Yletyisen luona nauttien tapaksista, valitettavasti voitto ei tullut taaskaan Suomeen, mutta se ei ollut mikään yllätys. Kampaamossa on meinannut mennä rouvien permanenttiaineet sekaisin, mutta onneksi mitään peruuttamatonta ei saatu aikaiseksi.

Heinäkuussa koitti kauan odotettu kesäloma (Loma): matka Barcelonaan ja siellä tuli se kauan pelätty ja kriiseilty neljäkymmentä täyteen (Barcelona). Ihana kesäloma ja vielä ihanampi matka. Sinikka nautti täysin rinnoin Barcelonan tunnelmasta ja auringosta, vaikkakin hikeä pukkasi ja hameen helmat meinasi tarttua reisiin kiinni, mutta mitä sitten, lomalla ei moisista välitetä. Mannilassa tuli myös käytyä nauttimassa maalaisidyllistä, siellä ollessa Sinikan hyvä ystävätär voitti Seinäjoella tangokuningattaren tittelin. Finaalia seurattiin vatsat kuralla koko Mannilan voimin...

Vuoden luetuin juttu oli (Kuinkas sitten kävikään?), joka käsitteli Sinikan kaatumista hammaslääkärireissulla ja siitä seurannutta leikkausta. Onneksi se on nyt takanapäin, kaikkea voi sattua, mutta pahimmistakin tapahtumista voi selvitä. Sinikka on itsestään ylpeä, että selvisi sairauslomastaan suuremmin sekoamatta ja sai käden taas toimimaan ahkeralla jumppauksella. Tokihan kuntoutus jatkuu edelleen ja tulee varmasti jatkumaan läpi koko elämän. Aluksi Sinikkaa pelotti, että voiko kädellä koskaan tehdä enää rouvien kampauksia, pelko oli turhaa, kyllä voi.

Viimeisenä joskaan ei vähäisenä on Sinikan aamuista kertova juttu (Aamurutiinit), jossa Sinikka yritti kuvailla omaa aamuaan, että jos haluaa näyttää hyvälle, se ei todellakaan tule sormia napsauttamalla. Ehkä jotkut on kauniita heti sängystä noustessaan, Sinikka ei sitä todellakaan ole. 

Kiitos kaikille lukijoille mukana olosta vuonna 2015, toivottavasti jaksat lukea Sinikkaa myös vuonna 2016, Pus!

Poks sanoi Sinikka, kun uusi vuosi vaihtui

Joulusta ja uudesta vuodesta on selvitty hyvin syöneenä ja levänneenä. Sinikka vietti molemmat juhlat täällä pääkaupunkiseudulla, kun jää jouluksi kaupunkiin, saa joulun viettää parhaalla mahdollisella tavalla. Sinikka ei nyt millään muotoa arvostele tai vähättele perinteitä, mutta varmaan jokaisen kotona on totuttu viettämään joulua aina saman kaavan mukaan, sama aikataulu toistuu vuodesta toiseen ja jokainen tietää paikkansa kyseisen päivän aikana. Jossain vaiheessa tulee sellainen olo, että nyt haluaisin viettää tämän juhlan omalla tyylilläni, syödä niitä ruokia joista tykkään tai niin, ettei syö mitään jouluruokia tai jos oikein radikaaliksi ryhdytään, niin ei vietä koko joulua ollenkaan. Jouluna täällä Helsingissä on oikein rauhallista ja kyllä se joulu tuntuu kaupungissakin ihan joululta, kannattaa kokeilla.

Uusi vuosi taasen meni ihanien ihmisten kanssa Espoossa: syöden, ihan pikkuisen kuohuvaa juoden ja lasten touhuja katsellessa. Sinikka luki viime vuotisia juttujaan täältä blogista ja tuli sellainen tunne, että kauhean takakireä ja kärkäs on ollut Sinikan mieli vuonna 2015. Onko kaatumisella ja sairauslomalla ollut jotain tekemistä tämän asian kanssa, mutta nyt tuntuu, että olo olisi jotenkin seesteisempi. Edelleenkään Sinikka ei tehnyt mitään radikaaleja lupauksia vuodelle 2016, vähän aikaa tuli harkittua sokeritonta tammikuuta, mutta kyllä elämässä pitää herkkuja olla, kohtuus kaikessa. Jos elämässä on kaikki hyvin ja ihanasti mallillaan, niin miksi sitä pitäisi itseään turhan takia kiusata, muutama kilo sinne tänne, se ei haittaa yhtikäs mitään.

Rennoin askelin uuteen vuoteen, se tarkoittaa Sinikalla tyynyä persuuksissa, nastoja korkokengissä, ranne- ja kyynärsuojia käsissä, eikä unohdeta kypärääkään päästä. Oikein nautinnollista tammikuuta kaikille, PUS!