Toinen juttu (Aurinkopullo), jota luettiin ahkerasti oli Sinikan kaapista löytyvät lasiesineet ja niistä varsinkin Helena Tynellin Aurinkopullo kiinnosti lukijoita kovasti. Kuvia katsellessa, täytyy Sinikan itsekin myöntää, että kaunis esine se kyllä on, suomalainen design on hienoa. Vitriiniä ei ole Sinikka saanut vieläkään itselleen hommattua ja nyt tilan puutteen vuoksi jää vitriini edelleen unelmointi asteelle.
Helmikuun ensimmäisellä viikolla Sinikalla on näköjään ollut ikäkriisi, tuleva neljäkymmentä vuotta ahdisti hirmuisesti (Kriisi). Kymmenen vuotta on hujahtanut silmien edestä tuosta noin vaan ja kriisin pyörteissä on pitänyt käydä johtajattaren luonakin juttelemassa virkavapaan saamisesta. Mitähän se Sinikka meinasi tehdä sillä virkavapaalla, perustaa lammasfarminko?
Kriisin pyörteitä on käyty ystävättärien kanssa puimassa Kahvila Anna22 nimisessä uudessa kahvilassa (Kahvila Anna22). Ilmeisesti meno on ollut niin lujaa, että sinne mennessä on korkokengillä potkaistu kahvilan lyhtykin nurin. Nythän Sinikka muistaakin, että kahvilassa oli oikein mukava ja ihan mukiin menevä nuorimies tiskin takana. Kahvi oli oikein hyvää ja interiööri tyylikäs. Sinikan pitäisi käydä uudestaan katsomassa, onko sama herra vielä kahvilassa töissä...
Maaliskuussa Sinikka matkusti Tampereelle katsastamaan ystävättärensä ja entisen työkaverin Eevan uutta salonkia (E-stailissa Tampereella). Eevan kampaamo oli oikein tyylikäs ja Sinikka oli ylpeä ystävättärestään, kun hän oli tehnyt unelmastaan vihdoin totta. Taisi Sinikka vähän itsekin haaveilla työskentelemisestä Eevan kanssa samassa kampaamossa....
Huhtikuun luetuin juttu oli Sinikan kuvaterveiset Savon mualta(Terveisiä!), Iisveden kylältä. Kuvia katsellessa itsekin yllättyy, miten hienolta puutalot näyttävätkään Iisveden Kolikkoinmäellä, kaunista puutaloidylliä kerrakseen...
Toukokuussa Sinikka on kärsinyt unettomuudesta ja kuvista päätellen nauttinut luonnon puhkeamisesta kukkaan (Sinun omasi). Euroviisuja on jännitetty Rauni Yletyisen luona nauttien tapaksista, valitettavasti voitto ei tullut taaskaan Suomeen, mutta se ei ollut mikään yllätys. Kampaamossa on meinannut mennä rouvien permanenttiaineet sekaisin, mutta onneksi mitään peruuttamatonta ei saatu aikaiseksi.
Heinäkuussa koitti kauan odotettu kesäloma (Loma): matka Barcelonaan ja siellä tuli se kauan pelätty ja kriiseilty neljäkymmentä täyteen (Barcelona). Ihana kesäloma ja vielä ihanampi matka. Sinikka nautti täysin rinnoin Barcelonan tunnelmasta ja auringosta, vaikkakin hikeä pukkasi ja hameen helmat meinasi tarttua reisiin kiinni, mutta mitä sitten, lomalla ei moisista välitetä. Mannilassa tuli myös käytyä nauttimassa maalaisidyllistä, siellä ollessa Sinikan hyvä ystävätär voitti Seinäjoella tangokuningattaren tittelin. Finaalia seurattiin vatsat kuralla koko Mannilan voimin...
Vuoden luetuin juttu oli (Kuinkas sitten kävikään?), joka käsitteli Sinikan kaatumista hammaslääkärireissulla ja siitä seurannutta leikkausta. Onneksi se on nyt takanapäin, kaikkea voi sattua, mutta pahimmistakin tapahtumista voi selvitä. Sinikka on itsestään ylpeä, että selvisi sairauslomastaan suuremmin sekoamatta ja sai käden taas toimimaan ahkeralla jumppauksella. Tokihan kuntoutus jatkuu edelleen ja tulee varmasti jatkumaan läpi koko elämän. Aluksi Sinikkaa pelotti, että voiko kädellä koskaan tehdä enää rouvien kampauksia, pelko oli turhaa, kyllä voi.
Viimeisenä joskaan ei vähäisenä on Sinikan aamuista kertova juttu (Aamurutiinit), jossa Sinikka yritti kuvailla omaa aamuaan, että jos haluaa näyttää hyvälle, se ei todellakaan tule sormia napsauttamalla. Ehkä jotkut on kauniita heti sängystä noustessaan, Sinikka ei sitä todellakaan ole.
Kiitos kaikille lukijoille mukana olosta vuonna 2015, toivottavasti jaksat lukea Sinikkaa myös vuonna 2016, Pus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti