Joulusta ja uudesta vuodesta on selvitty hyvin syöneenä ja levänneenä. Sinikka vietti molemmat juhlat täällä pääkaupunkiseudulla, kun jää jouluksi kaupunkiin, saa joulun viettää parhaalla mahdollisella tavalla. Sinikka ei nyt millään muotoa arvostele tai vähättele perinteitä, mutta varmaan jokaisen kotona on totuttu viettämään joulua aina saman kaavan mukaan, sama aikataulu toistuu vuodesta toiseen ja jokainen tietää paikkansa kyseisen päivän aikana. Jossain vaiheessa tulee sellainen olo, että nyt haluaisin viettää tämän juhlan omalla tyylilläni, syödä niitä ruokia joista tykkään tai niin, ettei syö mitään jouluruokia tai jos oikein radikaaliksi ryhdytään, niin ei vietä koko joulua ollenkaan. Jouluna täällä Helsingissä on oikein rauhallista ja kyllä se joulu tuntuu kaupungissakin ihan joululta, kannattaa kokeilla.
Uusi vuosi taasen meni ihanien ihmisten kanssa Espoossa: syöden, ihan pikkuisen kuohuvaa juoden ja lasten touhuja katsellessa. Sinikka luki viime vuotisia juttujaan täältä blogista ja tuli sellainen tunne, että kauhean takakireä ja kärkäs on ollut Sinikan mieli vuonna 2015. Onko kaatumisella ja sairauslomalla ollut jotain tekemistä tämän asian kanssa, mutta nyt tuntuu, että olo olisi jotenkin seesteisempi. Edelleenkään Sinikka ei tehnyt mitään radikaaleja lupauksia vuodelle 2016, vähän aikaa tuli harkittua sokeritonta tammikuuta, mutta kyllä elämässä pitää herkkuja olla, kohtuus kaikessa. Jos elämässä on kaikki hyvin ja ihanasti mallillaan, niin miksi sitä pitäisi itseään turhan takia kiusata, muutama kilo sinne tänne, se ei haittaa yhtikäs mitään.
Rennoin askelin uuteen vuoteen, se tarkoittaa Sinikalla tyynyä persuuksissa, nastoja korkokengissä, ranne- ja kyynärsuojia käsissä, eikä unohdeta kypärääkään päästä. Oikein nautinnollista tammikuuta kaikille, PUS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti