Sinikan suosikit makuhuoneeseen

Jos muistatte sen, kun Sinikka kävi kellohamettaan pyöräyttelemässä siellä Helsinkiläisessä tanssiravintolassa ja tapasi siellä tanssin pyörteissä suunnittelijaystävänsä. Siinä tanssin hurmoksessa tuli luvattua pikkuisen palstatilaa täältä Sinikan blogista. 

Jos olette yhtään selailleet sisustuslehtiä rakkaat lukijat, niin olette siellä ehkä törmänneet tähän tummaan ja tuliseen suunnittelijaan, jonka nauravaiset silmät saavat Sinikan jalat tutisemaan. Hän on Sami Vulli, jonka raikkaat ja modernit kuosit ovat olleet mitä ihanin lisä Finlaysonin mallistoon. Sinikka on hankkinut yhden jos toisenkin Samin suunnitteleman pussilakanan makuuhuoneen aistikkuutta korostamaan. Eihän se sovi pirtaan, että pelkällä marimekolla kotiansa koristaisi, täytyy suosia myös toista suomalaista tekstiiliyritystä. 

Alla näette Sinikan suosikkeja Samin suunnittelemasta mallistosta. 

Aura/design Sami Vulli/Finlayson

Nemo/design Sami Vulli/Finlayson

Oiva/design Sami Vulli/Finlayson

Ikkunoista ken on kiiltävin, ruutu kaikkein kaunein

Kuulkaapa ystäväiseni, on taas se aika vuodesta, kun täytyy pestä ikkunat. Mummoni opetti Sinikan pesemään ne niin, että pesuveteen laitetaan tippa Fairya, ensin pestään sillä ja sen jälkeen puhtaalla vedellä huuhdellaan ja lopuksi ikkunat kiillotetaan sanomalehdellä. Kyllä tulee kiiltävää jälkeä. 

Selailin yksi ilta, ennen nukkumaan menoa Joka kodin tietokirjaa. Siinä oli työtehoseura tehnyt tutkimuksen, jonka mukaan ikkunanpesu käy mukavammin ja päästään parhaaseen tulokseen käyttämällä pesuvälineenä puhdasta kangasriepua ja kuivaamalla ja kiillottamalla sanomalehtipaperilla. Eli kyllä Sinikan mummo tiesi nämä asiat. Hyvä mummo!

Kahvihuoneessa ihanainen työkaverini kertoi pesseensä pääsiäisenä ikkunat, innoituksen siihen oli saanut lukiessa Sinikan blogia. No en kehdannut hänelle tunnustaa, että nykyään Sinikka on ulkoistanut sen homman myöskin Juanitalle. Juanita niin tykkää haastavista töistä, ei sitä tohdi niitä siltä kieltääkään. 

Mukavia hetkiä ikkunoiden parissa rakkaat Sinikan ystävät! 

Läänintaiteilijan mökillä

Sinikka sai vierailukavalkadinsa sunnuntaina päätökseen, kun kävi lapsuuden ystävättären kesämökillä iltakahvilla. Sinikan ystävätär ei olekaan mikä tahansa ystävätär vaan aito oikea läänintaiteilija, tai ainakin Sinikan mielestä asia on niin.

Matka mökille ei sujunut ihan ongelmitta, vaan erittäin komeat poliisit olivat sulkeneet tien autoilijoilta, koska läheisestä maatilalta olivat aasit ja lampaat päässeet karkuun. Sinikkaa ei moinen tapahtuma haitannut yhtään, kun kerran silmäniloakin oli tarjolla sunnuntai-illan iloksi. 
Mökkitie oli sekin aika huonossa kunnossa ja Sinikan ystävätär joutui pelastamaan Sinikan keskeltä mutavelliä, kun korkokengät upposivat velliin, mutta onneksi lainasaappaat pelastivat tilanteen. On se mukavaa, kun lähipiiriin on kertynyt näitä hyvin reippaita naisihmisiä, joilta ei jää sormi suuhun missään tilanteessa. 

Sinikan ystävättären kesäpaikka on niin hienolla paikalla Iisveden kirkasvetisen järven rannalla, siellä laiturilla istuessa ja auringon paistaessa tuntui, kuin koko kroppa olisi saanut uutta virtaa pimeän kauden jälkeen. Kevät taitaa saada hormonit hyrräämään, myös Sinikalta.

Lapsuuden ystävättären kanssa on aina niin mukavaa vaihdella kuulumisia sekä muistella vanhoja hyviä aikoja, juttu lähtee aina hyvin sujumaan, vaikka olisi kulunut pitkäkin aika viime tapaamisesta. Sinikka on erittäin tyytyväinen siitä, että ystävätär on löytänyt niin mukavan ja hyvän miehen rinnalleen. Kyllä Sinikallekin kelpaisi. :)

Näin ihanaisen pääsiäisen jälkeen jaksaa taas rouvia palvella hyvillä mielin.

Savon muan Hilima

Sinikka lähti lankalauantain kunniaksi käymään Savon muan piäkaapungissa, eli Kuopiossa. Sinikan ystävätär oli kutsunut päiväkahville klo 13, joten sitä ennen oli hyvää aikaa käydä ensin Kuopion torin elämää seuraamassa.
Tori on ollut monta vuotta myllerryksen kohteena, kun parkkilaitosta rakennettiin torin alle, mutta nyt tori on saatu vihdoin valmiiksi. Torikauppias kehuskeli Sinikalle, että nyt on niin hyvät kivetykset laitettu, ettei naisten korot enää katkeile kivien väliin. Sinikka vaan hymyili, voi poika kuule lähde Sinikan matkaan niin kyllä minä sinulle koroilla kävelyt näytän. 

Sinikan ystävär on vuoden päivät asunut Kuopion eliitin asuma-alueelle, missä pari vuotta sitten järjestettiin myös asuntomessut. Joka kerta siellä käydessä, huomaa, että uusia taloja nousee vaan jatkuvasti lisää, no savolaisethan on tunnetusti raharikasta kansaa. Savon ystävättären luona ei nyt puheeksi tullut siivouksen ihmeellinen maailma vaan aikuisen naisen meikkivinkit ja kuinka luodaan tyrmäävän upea kesälook, onhan kesä jo melkein täällä ja sen mukana lavatanssien kiihkeä meno, jota ystävätär jo malttamattomana odottaa. Sinikan meikkiopastuksella kyllä moni poikamies joutuu tänä kesänä ystävättären ansaan. 

Reissusta palattuaan oli Sinikka monitoimisena naisena ruvettava renkaita vaihtamaan autoonsa, mutta onneksi apuun riensi aito savolainen herrasmies, jonka opeilla renkaat saatiin hyvin vaihdettua. Kyllä Savossa osataan auttamisen taito. :)

Savonneito Sinikka

Ihanaa, huomenna on torstai ja alkaa Piiroisen pienoinen loma. Tuo ihanainen savon maa Sinikkaa kutsuu kaipuullaan, suap tuas viäntää oikein kunnolla ja nimikin muuttuu arkiseksi Piiroseksi. Ehkei nyt sentään, se on Piiroinen vaikka savossa käydäänkin. 

Eräs ihanainen lukija, esitti toivomuksen, että voisiko saada sieltä savon maalta sitten jonkinlaisen raportin, että missä Sinikka kävi ja mitä teki. No absolut, Sinikka laittaa parhaimman grimblene hameen päällensä ja suuntaa Kuopion torille salaa aurinkolasiensa takaa savolaisia isäntiä tiirailemaan. Suussa jo maistuu ihanan rasvainen Hanna Partasen lihapiirakka, voiko olla sen parempaa... Tästä kaikesta saatte kuulla sitten myöhemmin lisää.

Muistakaa ystäväiset nauttia aurinkoisista päivistä ja pääsiäisen kunniaksi niistä suklaisista munan muotoisista herkuista, Sinikka ainakin haluaa sen suurimman ja mistä kuoriutuu ihanin yllätys.... ;) 

Raunin kahvikutsut

Sinikan sunnuntai ei oikein alkanut tänään ihan nappiin. Ette arvaakaan, mutta siivous jotenkin tökki tänä aamuna. Moppaamisen aikana oikein hampaita kiristytti ja ärräpäitäkin taisi pärähtää muutaman kerran, piti oikein ajatella, että laske Sinikka kymmeneen ja rauhoita mielesi. Rakkautta sisään ja pahat ajatukset pois....

Onneksi tänään ystävättäreni Rauni Yletyinen kutsui kylästelemään tai oikeastaan se meni niin, että Sinikka tavallaan kutsui itse itsensä kylään. Ystävättäreni Rauni Yletyinen asuu miehensä kanssa iloisessa Itä-Pasilassa, jonne Sinikka hurautti kukkakaupan kautta. Täytyihän Raunin kotiin viedä hieman keväisiä tulppaaneja tulevan pääsiäisen iloksi. 
Rauni kattoi Sinikan iloksi pöydän oikein nätiksi ja Raunin mies pyöräytti capuccinot tuosta noin vaan rouvien nautittavaksi. Kyllä ne miehetkin osaa.

Keskustelun aiheeksi nousi tietenkin siivous. Rauni oli siivonnut eilen ja häntä ihmetytti sellainen asia, että miten valkoisesta lattiasta voi tulla mustaa vettä. Sinikka yritti vihjailla, että no jos edellisestä pesusta on kulunut jo puoli vuotta niin voisiko se olla syynä. Siinä samalla selvisi myös sellainen asia, että Rauni ei perusta ollenkaan moppaamisesta, vaan luuttuaa lattiat kontaten ja syy on siihen se, että Raunin mies erityisesti tykkää siitä, kun pikkuhousut vilahtelee hameen alta. Sinikkaa kauhistutti moinen meno ja Rauni sanoi valitsevansa silloin vielä mahdollisemman lyhyen hameen miehensä iloksi. Kyllä se Sinikan rakas ystävätär Rauni on sitten raju pakkaus! 

Täytyy sanoa, että Sinikka itse siveänä ihmisenä hiukan salaa kadehtii Raunin rajua luonnetta. Sinikka voisi itsekin välillä vähän repäistä...

Mukavaa viikkoa ystäväiseni ja muistakaapa syödä mämmiä!  

Sinikka = Vilijonkka

Sinikalla on tämä viikko ollut edelleen töissä kiirettä, rouvia on ollut jonoksi asti. Kiireen keskellä kerkesi Sinikka käydä eilen harrastamassa hieman kulttuuria (taas). Työpaikan aikaansaavat naiset olivat järjestäneet vierailun Ateneumiin, Tove Janssonin näyttelyyn. Nyt on tullut harrastettua kulttuuria runsain mitoin, ensin Kiasma ja sitten Ateneum.

Iltamme alkoi virvokkeita siemaillessa, tosin sitä kuohuvaa olisi kyllä tehnyt mieli, se olisi varmasti tuntunut kitalaessa yhtä ihanaiselta kuin lauantainakin. Sinikan oli vaan tyydyttävä kahviin ja kinkkupiiraaseen. Virvokkeiden jälkeen meille oli järjestetty Tovesta kertova pieni luento ennen näyttelyyn tutustumista, rouvashenkilö oli kyllä läksynsä hyvin tehnyt, osasi kertoa hyvin Toven elämästä ja hänen taiteesta. Tove Jansson on ollut kyllä kova mimmi, Sinikka rupeaa nyt fanittamaan Tovea ehkä vielä kovemmin kuin ennen.

Näyttelyssä oli esillä paljon Toven taideteoksia, piirustuksia, valokuvia sekä pienoismaailmoita muumeista. Taideteoksiin ei Sinikka jaksanut nyt kauheasti paneutua vaan marssi suoraan muumien pariin ja ne piirustukset olivat kyllä hienoja. Näyttelyyn täytyy mennä uudestaan ja pyytää Maisa-sisko mukaan, joka oli lapsena niin kova fanittamaan muumeja, ettei toista taida olla. Vieläkin osaan pitkiä lauseita videoista, joita meillä kotona luukutettiin monta kertaa päivässä putkeen. 

Huomenna on jo perjantai, jaksetaan ystäväiset se vielä painaa ja sitten päästään taas vähän huilimaan. Pus Pus...

Kellohame heilahtaa ja vanha foxi soi

Kylläpä kuulkaa teki hyvää Sinikan käydä vähän hameen helmoja tuulettamassa, vaikka tänään on hieman päätä kivistänyt. Kivusta huolimatta sunnuntainen siivous on suoritettu.

Aloitimme illan ystävättäreni luona nauttien hieman kuohuvaa, Sinikka tosin myöhästyi sovitusta ajasta, kun rullat eivät meinanneet pysyä päässä ja tupeerauskin meni vähän niin ja näin. Olin jo monta päivää kuvitellut kuohuviinin kuplien ihanaisen tunteen kitalakeani vasten ja ensimmäinen lasillinen maistui kyllä niin hyvälle, että notta. Täytyy myöntää, että se tunne ei jäänyt vaan siihen yhteen lasilliseen.

Iltaamme viihdytti erityisesti vastapäisen talon asukkaat, joiden kotiin on suora näköyhteys ystävättärieni olohuoneesta. Asunnon asukkaat viettävät Sinikan mielestä erityisen värikästä ja hieman arveluttavaa elämää, jonka seuraamisesta meinasi mennä Sinikalta pasmat sekaisin. Huh Huh!

Päästyämme vihdoin tanssiravintolaan, tapasi Sinikka monia ystäviään tanssin humussa. Sinikan nuoruuden heila oli myös tanssimaan eksynyt, jonka kanssa tuli muutama sananen vaihdettua. Sinikka lupasi nuoruuden heilalle kirjoittavansa jutun Finlaysonista, hän työskentelee nykyisin siellä erittäin tunnettuna suunnittelijana, jota on myös lehtien palstoilla hehkutettu. Ehkä marimekon johtaja ei suutu, jos Sinikka antaa palstatilaa myös toiselle kotimaiselle brändille. 

Ystäväiset, näillä tunnelmilla jaksaa aloittaa uuden viikon, olkaa reippaita!

Uusia Haasteita

Nyt on vihdoin perjantai. Sinikalla on ollut tällä viikolla uusia haasteita töissä, joten ei ole ollut illalla enää voimia kirjoittaa tänne, niin on voimat olleet vähissä. Puoli yhdeksän maissa on pitänyt ruveta jo miettimään nukkumaan menoa, että seuraavana päivänä on jaksanut taas puurtaa ahkerasti.

Sellaisen uuden haasteen edessä on kyllä toisaalta ollut ihan mukava olla, kyllä se vaihtelu virkistää joka asiassa, niinkuin myös siivouksessa rakkaat ystävät.
On ollut jännä huomata, miten toiset ihmiset käyttäytyvät stressaavassa tilanteessa, toiset lamaantuvat kokonaan ja toisista taas tulee niin ylikierroksilla meneviä, että tekisi mieli läpsäistä poskelle tai heittää kokonaan työpisteestä ulos. Onneksi on sitten meitä niinkuin Sintsukka, joilta asiat sujuvat tilanteessa kuin tilanteessa. Haastavasta viikosta selvittiin elävänä ja nyt kohti uusia haasteita. 

Huomista iltaa Sinikka odottaa innolla, koska on luvassa hieman kuohuvan nauttimista ja ehkä myös täytyy kellohametta käydä pyöräyttämässä jossain tanssiravintolassa kera ihanien ystävättärien.

Mukavaa viikonloppua ystäväiset! 

Kulttuuri-Sinikka

Sinikka kävi sunnuntaina harrastamassa kulttuuria, tällä kertaa ei ollut ystävättäriä mukana, vaan herraseurassa, kolmen miehen kanssa. 
Mitäpä tästä tuumaatte, onko Sinikka vallan huikentelevaa sorttia. 

Kohteena oli yksi hienoimmista rakennuksista Helsinigissä, eli nykytaiteen museo Kiasma. Kiasmassa on esillä 20.4.2014 asti tämän vuoden Ars Fennica-ehdokkaat. Ars Fennica on siis vuosittain jaettava suomalainen kuvataidepalkinto. Palkintoa on myönnetty vuodesta 1991 lähtien, sen myöntää Hanna ja Pertti Niemistön kuvataidesäätiö Ars Fennica.

Sinikalla oli hieman Kiasmaan mennessä ennakkoluuloja, että no mitähän tekotaiteellisia viivoja sinne lattioihin on tällä kertaa piirrelty, mutta täytyy sanoa, että näyttely yllätti positiivisesti. Tosin niihin videojuttuihin ei tällä kertaa jaksanut ihan täysillä keskittyä, mutta muuten suosittelen lämpimästi näyttelyä.
Muutamat Pauliina Turakka-Purhosen töistä nostivat punan Sinikan poskille, vaikka joitain kohtia piti silti tuijotella ehkä hieman pidempään. Huh Huh!

Näyttelyn jälkeen maistui kahvi ja mustikkapiirakka Kiasman kahvilassa ja mikäs sen rattoisampaa, kun oli niin salskeita miehiä mukana. 
Sinikka tykkäsi. :)