Onko kevättä rinnoissa tahi rinnassa, mietti Piiroinen kävellessään tänään töistä kotiin. Ihanasti pakkainen poskia nipisti, ai ai kun olisi sukset olleet ja meri jäässä niin Sinikka olisi laittanut hiihtohousut jalkaan ja lähtenyt sivakoimaan jäitä pitkin ympäri Lauttasaarta. Olisi ollut kerrassaan ihanan energista ja reipasta menoa se!
Ystävättäret eivät ole sitä suoraan sanoneet, mutta ovat antaneet ymmärtää, että Sintsukka on ollut vallan hunningolla viime aikoina. Kuukauden sisällä on allekirjoittanut käynyt kuohuva kädessä notkumassa kaupungin tanssipaikoissa killistelemässä kaksilahkeisia. Vanhojen herrojen kanssa on tullut henkeviä keskusteltua ja nuoria herroja helemojen alta hätisteltyä pois, muuten ei ole kyllä ollut kovin kaksista menoa siellä, harmi sinänsä. Sinikka on kyllä perustellut itselleen tämän vallattomuuden niin, että viikot saa täällä kotona yksin illat möllöttää, joten viikonloppuna on kiva nähdä muitakin kuin aina niitä samoja naamoja, joita viikot töissä tuijottaa. Se täytyy todeta, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä kovempi päänsärky iskee seuraavana päivänä, mitä enempi sitä kuohuvaa lipittää. Viime sunnuntaina Sinikan siskolta tuli viesti, onko Piiroisen tukka kippeenä ja tyllihame rytyssä? Kyllä oli!
Muistatte varmaan Sinikan ihanan ystävättären Rauni Yletyisen, joka on vähän kuin vastakohta Sinikan tyyneydelle ja hillityn hallitun olemukselle, sen takia Sinikka ja Rauni ovatkin lempiystävättäret, koska vastakohdathan täydentävät toisiaan. No niin, siis Sinikkahan on varmaan viimeiset kymmenen vuotta miettinyt, että mitä sitä haluaisi oikeastaan tehdä isona ja olisko siellä maalla ihanaa asua ja tykkääkö olla kampaajatar vaiko rikkaan miehen rakastajatar ja niin eespäin, kyllähän työ tiiätte sen. Mutta ihanan raju tyttö Rauni on päättänyt tehdä elämässään sellaista, mistä me monet vaan haaveilemme, hän heittää ankean virkanaisen jakkupuvun romukoppaan ja rupeaa tekemään sellaista työtä, mistä on pitkään haaveillut ja miettinyt, että pitäisikö ruveta ja uskaltaisiko sitä. Ihanaa, Sinikka on niin onnellinen ystävättärensä puolesta, kerran täällä vaan eletään ja omista unelmistaan täytyy pitää kiinni. Eli siis kampaajatar vai rakastajatar, siinäpä pulma... ;)
Viime tekstissä Sinikka kirjoitti armollisuudesta itseään kohtaan, että yrittää olla ettei siivoaisi koko ajan ja antaisi ne mattojen hapsut olla miten sattuu. Sunnuntaisten päänsärkyjen takia siivous on ollut mitä on, ei ole tullut kyllä lattioita luututtua ja pölyhuisku ei ole joka päivä muutenkaan täällä kotona viuhunut. Ehkä tämä on vaan tällainen ohimenevä vaihe Piiroisen elämässä, se jääköön nähtäväksi.
Oikein ihanaisia helmikuun päiviä, unelmoidaan ja haaveillaan, sekä uskalletaan elää, elämä on nyt ystäväiset, eikä vasta huomenna. Älkää kuitenkaan ottako Sinikasta mallia, vaan siivotkaa silti! PUS!
