Palmusunnuntain aatoksia

No niin, nyt ollaan virallisesti kesäajassa. Ihme touhua koko kellojen siirtely, Sinikka ei ymmärrä tätä ollenkaan, elämä menee ihan sekaisin tällaisesta touhusta. Tänä aamuna Sinikka oli allejaan pienentämässä kesäaikaa kello kuusi, eli siis viideltä oikeasti, härreguud, ilmankos jo väsyttää....

On tässä se positiivinen puoli, että kesää kohden ollaan koko ajan menossa. Aika vilistää ohi hirveätä vauhtia, vasta oli joulu ja kohta on jo juhannus. Viime viikolla Sinikan pomo vahvisti kesälomatkin, tänä vuonna onni potkaisi ja lomakuukausi on Sinikalla heinäkuu, ihanaa. Nyt voi ruveta suunnittelemaan lomaansa oikein luvan kanssa, matka on jo varattu ja tietenkin joka kesäinen matka Euran kesäsiirtolaan kuuluu ohjelmaan.

Ensi viikolla on pääsiäinen, Savon muahan käy taasen Sinikan tie. Tämä elo on ollut niin työntäyteistä viime aikoina, että on ihanaa päästä huilaamaan ja nauttimaan Savon muan elosta. 
Oikein luvan kanssa saa olla öllötellä, jos vaan osaa tai malttaa. 

Sinikalle on tullut sellainen olo, että olisi ihana muuttaa jonnekin, johan tässä on tullut asuttua jonkin aikaa ja tämä kerrostaloelämä ei ole Sinikkaa varten. Näin vanhemmiten sitä on tullut niin äänille herkäksi ja kaipaa hiljaisuutta ja rauhaa ympärilleen ja siinä on myös se, että kerrostalossa ei voi valita seinänaapureitaan ja joskus ne naapurit eivät ole yhtä tasokasta porukkaa kuin Sinikka. Hirveän sotkuisia parvekkeita ja rumia verhoja pitävät, ei siinä mitään, mutta laittaisivat edes ne rumat verhonsa nätisti ikkunaan, eivätkä roikottaisi niitä miten sattuu. Rintamamiestalo olisi Sinikan unelmana, maaseudulla, mutta kuitenkin lähellä kaupunkia, ettei nyt ihan mettässä joutuisi asumaan, koska joskus tulee tarve päästä helmojaan hulmuttelemaan, eikös juu?

Oikein ihanaista pääsiäisen aikaa, muistakaa syödä mämmiä! :)

Sinikka Piiroisen ihanainen elämä 1 vuotta

Tänään on juhlapäivä, nimittäin Sinikka Piiroisen blogi on tänään vuoden vanha. Sinikka on aika ylpeä itsestään, malttamattomana luonteena on jaksanut kirjoittaa tänne kuitenkin aika ahkerasti ja eihän sitä jaksaisi kirjoittaa, jos ei olisi lukijoita. Kiitos kuuluu myös teille rakkaat ystävät, että jaksatte lukea Sinikan juttuja ja myös antaa palautetta (toki sitä voisi antaa myös enemmän).

Blogin pitäminen lähti aika spontaanisti, vuosi sitten maaliskuussa tuli sellainen olo, että voisihan sitä muutakin tehdä, kuin näitä sukkia kutoa iltaisin tai naisvoimistelussa käydä muiden mammojen kanssa pyllistelemässä. Vielä, kun tämä elämäkin on yleensä niin ihanaa, niin miksipä en jakaisi sitä ihanuutta muiden kanssa. Onneksi Sinikalla on ystävänä ihana huru-ukko Lapista, joka tietää autoista, tietotekniikasta ja kaikista vaikeista asioista kaiken, niin hänen avustuksellaan Sinikka oppi käyttämään tätä ohjelmaa ja edelleen jos on jokin hankaluus, niin soitto otetaan Lappiin ja aina saa apua sieltä suunnalta. Pusuja kovasti vaan sinne Lapin suuntaan.

On tietenkin ollut hetkiä, jolloin on tuntunut, ettei jaksa millään mitään kirjoittaa tai pähkäillyt päivästä toiseen, että mistä sitä nyt taas kirjoittaisi. Se hyvä puoli tästä blogista on, että Sinikasta on tullut aktiivinen, on tullut käytyä eri paikoissa ja tilaisuuksissa, se on virkistävää. Tietenkään ei aina jaksa lähteä minnekään, vaan ihanempaa on olla möllöttää sohvan nurkassa ja lukea jotain kirjaa ja oikein pyöriä elämän tylsyydessä, sekä narista Juanitalle, voi kun koskaan ei tapahdu yhtään mitään ja tämä asunto on ihan kamala ja likainen ja mikään ei tunnu koskaan miltään. Onneksi se tunne on ollut väliaikaista....

Nyt on kevät, aurinko on niin ihanasti viime päivinä lämmittänyt hameen alle ja kaikki ihanuus on vielä edessä: kesä, loma ja lomamatka siintää jo Sinikan mielessä.

Ihanaisia päiviä ystävät, PUS PUS!

E-stailissa Tampereella

Eilen maanantaina oli Sinikalla lomapäivä, sen kunniaksi päivämatka suuntautui Tampereelle. Nuorena neitona, on Sinikka asunut Tampereella muutaman vuoden, ensin käherryskoulussa oppia saamassa ja sen jälkeen töissä vasta valmistuneena kampaajattarena. Sinikan entinen työkaveri ja ihana ystävätär Eeva on toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa ja avannut kuukausi sitten Tampereelle oman kampaamon, E-stailin. Sinikka ei päässyt Eevan kampaamon avajaisiin, joten tämän reissun tarkoitus oli mennä katsomaan uutta kampaamoa ja treffata Eevaa myös.

Silloin kaksikymmentä vuotta sitten, kun Sinikka oli valmistunut kampaajattareksi, Eeva oli yksi pomoista siinä kampaamossa, missä Sinikka työskenteli. Kaksi tuliluontoista taiteilijaa ei aina välttämättä mahtunut samaan kampaamoon, monet kerrat oli pienoista mykkäkouluakin, mutta niistä onneksi aina selvittiin hyvin. Kuka sitä nyt jaksaa viikko tolkulla olla puhumatta. Viikonloppuisin tuli käytyä Eevan kanssa hameen helmoja tuulettelemassa Tamperelaisissa tanssiravintoloissa ja viikot ahkerasti tupeerattiin rouvia. Oli se nuoruus ihanaa aikaa Tampereella. Tampereella käydessä, tulee aina sellainen nostalginen olo, elämä oli silloin jotenkin paljon huolettomampaa kuin nykyisin. 

Sinikan mielestä E-staili on oikein tyylikäs ja harmoninen kampaamo, Sinikka on niin ylpeä ystävättärestään. Ihanasti oli Eeva yhdistänyt uutta ja vanhaa kampaamon sisustuksessa. E-stailissa työskentelee Eevan lisäksi myös kosmetologi ja kaksi hierojaa. Sinikkaa harmitti, ettei tajunnut varata aikaa johonkin ihanaan hemmotteluhoitoon lomapäivän kunniaksi. Seuraavalla kerralla Sinikka aikoo ottaa koko paketin E-stailissa: ensin hieronta, sitten joku ihana lifting-hoito ja lopuksi Eeva saa laittaa upean rullakampauksen Sinikalle. :)

Rakkaat lukijat, jos asutte Tampereella tai pistäydytte sielle, käykää E-stailissa itseänne hemmottelemassa.

Pus!

Onnenpensas

Kevät tuli, lumi suli ja puro sanoi puli puli. Voisiko nyt jo puhua keväästä, ainakin eilen täällä Helsingissä oli niin lämmintä, että olisi voinut jo laittaa kellohameen päälle ja lähteä kylille viilettelemään. Viikonloppuna Sinikka oli hieman viilettelemässä ja maistelemassa kuohuvaa ihanien ystävättärien kanssa, teki kyllä hyvää pitkästä aikaa tuntea pikkuista kuplintaa nutturan alla.

Sinikka on päättänyt ruveta ostamaan kotiinsa joka viikko jotain ihania kukkasia, on kumma jos ei niitä katsellessa ala mieli ilostumaan ja kriisin rippeet lähtemään mielestä pois. Madonna julkaisi tällä viikolla kauan odotetun albuminsa ja yhdessä kappaleessa rouva laulaa, että voi näyttää pyllynsä vaikka on 56-vuotias ja eikä ymmärrä, miksei voisi niin tehdä. Sinikalla ei ole huolen häivää, Sinikka voi näyttää nelikymppisenä mitä ikinä haluaa, muttei kuitenkaan pyllyään (ainakaan kaikille).

Tällä viikolla kotia on ilostuttamassa onnenpensaan oksa, joku on sanonut, että sisustuksessa on oltava jotain keltaista, että se on täydellinen. Näin valon lisääntyessä, sitä kaipaa jotain väriä jo ympärilleen, Sinikkaa on myös ruvennut jotenkin kiinnostamaan kaikki pastelliset värit. Jotain hempukkaista on saatava kotiinsa tänä keväänä, olisko nyt uusien sisustustyynyjen aika. 

Oikein hempukkaisia päiviä kaikille, PUS! 

Kahvila Anna22

Sinikka repäisi perjantaina ja menikin käymään kaupungilla töiden jälkeen, eikä suoraan kotiin siivoilemaan. Sinikka oli sopinut tapaavansa Juanitan kaupungilla ja Kuopiosta saapunut ystävätär käveli myös kauppakeskuksessa sattumalta vastaan. Kahville oli siis mentävä vaihtamaan kuulumisia. Annankatua kävellessä, Sinikka muisti, että siihen on avattu aika uusi bistrohenkinen kahvila Anna22. Mennessään kahvilaan sisälle, Sinikka potkaisi kahvilan kynttilälyhdyn kadulla kumoon, jonka seurauksena lyhdyn lasiruutu meni rikki. Sisällä kahvilassa oli pakko tunnustaa tiskin takana olevalle herrahenkilölle, että tapahtui pieni vahinko tuossa kahvilan edessä, muutama ripsien räpsytys herran suuntaan ja homma oli sillä hoidettu. 

Kahvila Anna22 oli tyylikäs sisältä, mahtavan korkeat ikkunat luovat sisälle hienoa tunnelmaa. Sisustus on skandinaavista tyyliä sekoitettuna keskieurooppalaiseen tunnelmaan. Oikein oli tyylikästä, Sinikka voisi ottaa kotiinsa samanlaiset tuolit, mitä kahvilassa oli. Ikkunalaudalle oli laitettu pehmusteet, joissa voi myös halutessaan istua. Juanita kehui cappuccinoa Helsingin parhaaksi, etelämaalaiset ovat aina niin kauhean voimakkaita sanoissaan, no mutta kyllä Sinikan nauttima kahvi oli myös oikein hyvää. Facebook-sivujen mukaan kahvilassa tarjoama kahvi on Kaffa Roasteryn paahtamaa kahvilan nimikkokahvia. Jos ei kahvihammasta kolota, niin kahvilasta saa myös ruokaa, salaattia, sandwicheja, sekä joka päivä vaihtuvan keiton. Lähtiessä kahvilasta Sinikka huomasi, että kahvilaan on tervetulleita myös koirat. Kahvila Anna22 on oikein piristävä uutuus Helsingin kahviloiden joukossa, Sinikka aikoo mennä sinne toistekin.