Sinikka Piiroisen ihanainen elämä 1 vuotta

Tänään on juhlapäivä, nimittäin Sinikka Piiroisen blogi on tänään vuoden vanha. Sinikka on aika ylpeä itsestään, malttamattomana luonteena on jaksanut kirjoittaa tänne kuitenkin aika ahkerasti ja eihän sitä jaksaisi kirjoittaa, jos ei olisi lukijoita. Kiitos kuuluu myös teille rakkaat ystävät, että jaksatte lukea Sinikan juttuja ja myös antaa palautetta (toki sitä voisi antaa myös enemmän).

Blogin pitäminen lähti aika spontaanisti, vuosi sitten maaliskuussa tuli sellainen olo, että voisihan sitä muutakin tehdä, kuin näitä sukkia kutoa iltaisin tai naisvoimistelussa käydä muiden mammojen kanssa pyllistelemässä. Vielä, kun tämä elämäkin on yleensä niin ihanaa, niin miksipä en jakaisi sitä ihanuutta muiden kanssa. Onneksi Sinikalla on ystävänä ihana huru-ukko Lapista, joka tietää autoista, tietotekniikasta ja kaikista vaikeista asioista kaiken, niin hänen avustuksellaan Sinikka oppi käyttämään tätä ohjelmaa ja edelleen jos on jokin hankaluus, niin soitto otetaan Lappiin ja aina saa apua sieltä suunnalta. Pusuja kovasti vaan sinne Lapin suuntaan.

On tietenkin ollut hetkiä, jolloin on tuntunut, ettei jaksa millään mitään kirjoittaa tai pähkäillyt päivästä toiseen, että mistä sitä nyt taas kirjoittaisi. Se hyvä puoli tästä blogista on, että Sinikasta on tullut aktiivinen, on tullut käytyä eri paikoissa ja tilaisuuksissa, se on virkistävää. Tietenkään ei aina jaksa lähteä minnekään, vaan ihanempaa on olla möllöttää sohvan nurkassa ja lukea jotain kirjaa ja oikein pyöriä elämän tylsyydessä, sekä narista Juanitalle, voi kun koskaan ei tapahdu yhtään mitään ja tämä asunto on ihan kamala ja likainen ja mikään ei tunnu koskaan miltään. Onneksi se tunne on ollut väliaikaista....

Nyt on kevät, aurinko on niin ihanasti viime päivinä lämmittänyt hameen alle ja kaikki ihanuus on vielä edessä: kesä, loma ja lomamatka siintää jo Sinikan mielessä.

Ihanaisia päiviä ystävät, PUS PUS!