Mannila

Niin se vaan kolme viikkoa lomasta hujahti silmien edestä tuosta noin vaan. Sinikka oli sen verran ovela, että jätti vielä yhden viikon heinäkuulle, on sitten hieman pehmeämpi lasku siihen arkiseen aherrukseen.

Viimeiset lomapäivät Sinikka vietti ystävättärensä kesäsiirtolassa Mannilassa, josta on jo aikaisemmin täällä kirjoittanut. Tänä vuonna Mannilaan oli hankittu kaksi pientä lammasta, jotka olivat tottuneet ihmisiin jo oikein mainiosti ja käyttäytyivät myös sen mukaisesti. Sinikan unelma siitä pienestä maatilasta vahvistui vaan entisestään vietettyään aikaa näiden hurmaavien otusten kanssa. 
Voiko olla mitään ihanempaa kuin pienen pieni valkoinen lammas, joka kävelee perässä kuin koira ja ehkä myös kuvittelee olevansa jonkin sortin koira. Sinikka ei usko mihinkään aarrekarttahömpötyksiin, mutta josko sitä pitäisi tehdä sellainen ja liimata siihen vaan pelkkiä lampaiden kuvia. Yks kaks sitä huomaisikin olevansa lampurina ja elävänsä oikein onnellista elämää lampaiden keskellä, mutta voisiko siellä kellohametta heilautella sitten ollenkaan?

Mannilan kesäsiirtolassa sääkin suosi lomailijaa, oli vallitsevaan säätyyppiin verrattuna oikein kauniita päiviä, hieman Sinikkakin sai rusotusta hipiälleen. Elo kesäsiirtolassa sujuu aina niin mukavan verkkaisesti, kun Sinikka saa vaan nauttia olostaan ja lampaiden seurasta. Ruoka tulee ajallaan ja no saunan sentään Sinikka yleensä lämmittää, ettei nyt ihan ruustiinana siellä pyöri. Ystävättärestään Sinikka on nyt niin ylpeä, en tiedä, minkä mielenhallinnankurssin hän on käynyt, mutta edes ruokaa laittaessa hänessä ei ollut havaittavissa minkäänlaista kireyden hiventä, saati että olisi kokonaan hermonsa menettänyt. Täytyykin seuraavan kerran kysellä ystävättäreltä vinkkejä myös itselle, kun ne hermot tuppaa joskus menemään myös Sinikallakin, mutta siis tosi harvoin.

Näihin ihanaisiin tunnelmiin on nyt hyvä aloittaa loman jälkeistä viikkoa! 
Pus Pus!