Oi joi, mikä Helsinki

Leppoisia lomapäiviä Sinikalla on ollut, tosin eilen illalla jo tuli vähän semmoinen tekemisen puute ja hohhailutti, että voisi kai sitä jo töihin mennä. Sinikka ei jotenkaan vaan osaa olla ja öllöttää, se ei sovi Sinikan pirtaan, ei sitten yhtään.
Sinikan mummo oli kanssa sellainen toiminnan ihminen, että jos hän rupesi istumaan niin siinä ei toimettomana istuttu, vaan aina mummo teki samalla jotain, joko kutoi tai parsi vaatteita.

Tänään auringon paistaessa, Sinikka päätti pitää Helsinki päivän. Arkena sitä harmittelee, ettei koskaan pääse käymään Punavuoren kivoissa putiikeissa, joten tänään oli aikaa käydä niissä. Sinikka on jo haaveillut pitkään sellaisesta 50-luvun tyylisestä piirongista, kaksi oikein hienoa löytyikin Fasaani Antiikista, täytyy vielä käydä katsomassa, josko Savosta löytyisi jotain saman tyylistä hieman huokeammalla hinnalla. 

Päivän kruunasi Rasvaletti-valokuvanäyttely 50-luvun Helsingistä, näyttely on esillä Hakasalmen huvilassa. Sinikka ihastui kovasti näyttelyssä oleviin valokuviin, oli mukava katsoa, minkälaiselta tutut paikat ovat näyttäneet silloin ennen. Näyttelyä katsomassa olevien rouvien jutustelua ja heidän muistelua nuoruudestaan oli mukava myös kuunnella valokuvia katsellessa.

Näyttelyn yhteyteen on tehty myös aito 50-luvun kampaamo, joka oli kyllä niin hieno. Täytyy myöntää, että suurin osa ajasta taisi mennä kampaamoa ihastellessa ja unelmoidessa itsensä kampaamaan siinä ympäristössä. Ihanat nailonsukat, kellohameet ja pojilla Brylcreemia hiuksissa. 
Oi joi, kyllä ennen oli kaikki niin paljon paremmin... :)