Joulukalenteri

Joulu se tulla jollottaa ja tietysti joulun odotukseen kuuluu myös joulukalenteri. Sinikka on yleensä ollut sellaisen perinteisen kuvakalenterin kannattaja, mutta tänä vuonna kaupasta lähtikin mukaan suklaakalenteri. Fazerin suklaakalenterissa on vanhan ajan tunnelmaa, mistä Sinikka kovasti tykkää. Joulukuussa Sinikan päivät luulisi alkavan hymyssä suin, kun saa suklaata luvan kanssa syödä heti aamutuimaan. 

Mukavaa joulunalusaikaa ystäväiset, nyt erityisesti kannattaa olla kiltisti! PUS!

Hej Då!

Sinikalla oli tänään lomapäivä, kun kuusi päivää putkeen tupeeraa rouvia, niin alkaa jo tuntua tässä iässä, että tarvitsee hiukan huilausta välillä. Eilinen päivä meni ihan harakoille koko päivä, ei ollut oikein mitään tekemistä ja semmoisesta Sinikka ei tykkää, että on vaan, siitä tulee äkäiseksi. Omituinen yhtälö tämä elämä, välttämättä ei aina jaksaisi tehdä mitään, mutta sitten taas tekemättömyyskin ottaa hermoon. Sinikka ihailee yhtä ystävätärtään, joka oli kotona lapsensa kanssa hoitovapaalla ja silti laittoi itsensä joka päivä kuosiin, meikki ja hiukset oli joka päivä tiptop, vaikkei hän kotoaan liikkunut välttämättä minnekään. Sinikka ei jaksanut olla eilen niinkuin ystävätär, ei ollut tiptop.

No niin, mutta tänään oli ihana päivä. Sinikka ajatteli jo eilen, että lomapäivänä ei mörrötetä vaan tehdään jotain ihanaa. Auton nokka kohti Sinikan lempipaikkaa, eli Porvoota. Porvoossa tulee aina käytyä vaan kesällä tai sitten joulun aikaan, oli ensimmäinen kerta näin arkena olla siellä visiitillä. Oikein oli mukavaa, kun ei ollut paljon yhtään ihmisiä liikkeellä, sai rauhassa kävellä katuja pitkin ja haaveilla asumisesta Porvoossa. Elämässä pitää olla haaveita ja tänään Sinikka päätti, että jonain päivänä Sinikalla on asunto Vanhassa Porvoossa. Ilma oli tänään jo hieman kylmän puoleinen, joten oli mukava mennä lämmittelemään Vanhan Porvoon kauppoihin ja syödä lounasta välillä. Porvoosta tullessa Sinikka kävi Ylellä nauttimassa kupposen kuumaa ystävättärensä kanssa, harmi kun ketään komeaa julkkista ei tullut siellä vastaan. Kaikesta huolimatta, oli oikein hyvä päivä tänään.

Kätevänä emäntänä, kotiin tullessa Sinikka pyöräytti vielä kaalilaatikon uuniin hautumaan, ihana kaalilaatikon tuoksu leijailee nyt tätä kirjoittaessa, no tuoksu ja tuoksu, jotkut voivat olla asiasta eri mieltä... 

Mukavaa viikkoa ystäväiset! PUS!

Ihana Sanna Annukka

Hei vaan, Sinikka täällä. Heti joka maanantaisen naisvoimistelun jälkeen Sinikka ryntäsi kiireen vilkkaan kotiin, että ehtii kirjoittamaan muutaman rivin myös tänne. Sinikan ystävätär kerkesi jo tänään mainita, että miksei ole tullut jo uutta tekstiä blogiin, no nyt tulee.

Se on varmaan tullut jo kaikille selväksi, että Sinikka rakastaa marimekkoa yli kaiken. Toisella sijalla tulee sitten suunnittelija Sanna Annukka, joka on myös suunnitellut toinen toistaan ihanampia kuoseja marimekolle. Asia on niin, että Sinikka tarvitsisi jotkut ihanat verhot tuota ruokailunurkkaansa piristämään. Marimekon syksyn/talven mallistoon on tullut Sanna Annukan suunnittelemia kuoseja ja niitä on niin monta Sinikan mielestä hienoa, että Sinikka haluaisi ne kaikki kotiinsa. Nyt olisi vaan tehtävä valinta, mutta Sinikan mieli on välillä hieman ailahtelevaa sorttia, joten päätöksen teko on aika vaikeaa. Joka aamu kahvia juodessa täytyy käydä marimekon sivuilla katsomassa, että olisiko se tuo vai sittenkin tuo toinen kangas. Ne kaikki kankaat korostaisivat niin hienosti ruokapöydän kanssa olevan puusohvan karjalaista henkeä, kuitenkin niin, ettei Sinikan skandinaavinen interiööri menisi liiaksi tukkoon. Ensi maanantaina on Sinikalla lomapäivä, täytyy silloin tehdä retki marimekolle, jos siihen mennessä olisi päätös jo syntynyt.

Alla on kuvat kuoseista, mistä Sinikka lopulta tekee päätöksen. Oikein ihanaista viikkoa teille ystäväiset!

Taivasalla/Sanna Annukka

Saivu/Sanna Annukka

Lamppupampula/Sanna Annukka

Hormonit hukassa

Huh huh, kyllä oli eilen pitkäveteinen päivä, Sinikka ei tykkää yhtään näistä pyhäpäivistä. Olla kotona vaan ja möllöttää, ei mitään tähdellistä tekemistä. Kamalinta on, että nyt niitä pyhiä on vielä edessä ja monin kappalein, miten niistäkin selviää...

Sinikalla on varmaan hormonit sekaisin, äsken siivotessa tuntui, että tämäkin homma on ihan turhaa. Miksi sitä pitää tätä huusholliakin olla koko ajan kuuraamassa ja järjestelemässä. Ketä varten? Itseäänkö? Vai onko asia niin, kuten Sinikan ystävätär asian ilmaisi, että Sinikka odottaa jatkuvasti Avotakka-lehteä kotiinsa vieraaksi. Jotenkin kyllä tänään turhautti se luutun pyörittely, on tämä elämä joskus hankalaa. Kaikki pitää olla aina niin tiptop ja vimpan päälle, mistä sekin johtuu, pitäisi osata olla ja ottaa rennosti. Aina täytyy hiukset tärkättynä, hame silitettynä ja saumasukat suorassa olla kulkemassa. Uskaltaisiko repäistä ja olla yksi viikko siivoamatta ja pölyjä pyyhkimättä, järkkyisikö siitä Sinikan elämä kokonaan?

Sinikka on aina ihmetellyt niitä rouvia, jotka ovat lapsia menneet hankkimaan ja vielä vapaaehtoisesti. Miten ne jaksaa pyörittää sitä arkea ja jos vielä on tämmöinen neuroosi, kuin Sinikalla, niin eihän siinä huusholli pysy puhtaana ja siistinä ikinä. Ei siinä vielä mitään, että on ne kakarat pyörimässä jaloissa, mutta jos on vielä niiden lisäksi sen miehenkin siihen kotiinsa kaupan päälliseksi saanut, niin huh huh. Sehän on selvää, että miehet yleensäkin jättävät kaiken jälkeensä, likaiset kalsarit ja sukat löytyvät lattialta, muruja ei koskaan pyyhitä syönnin jälkeen pois ja astioita on vaikea itse laittaa sinne astianpesukoneeseen. Eikä ne koskaan löydä myöskään mitään mikä on heiltä hukassa, aivan kuin se rouva olisi robotti, joka muistaa ja tietää kaiken. 

Jospa se Sinikan elämä tästä taas ihanaisemmaksi muuttuisi, tänään Sinikka tapaa ystävättärensä lounaan merkeissä. Pääsee kuulemaan, että minkälainen tumma ja tulinen mies ystävättärellä nyt on pyörityksessä.

Lopuksi kiitos ihanaiselle Minityylin Ullikselle, joka oli Sinikkaa mainostanut blogissaan. Käykäähän katsomassa Ulliksen blogia, varsinkin te, jotka olette niitä lapsia hankkineet. ;) Pus!