Kymmenen asiaa onnellisuudesta tai ainakin viisi

Sinikka on miettinyt viime aikoina tätä eloaan, yrittänyt jotenkin objektiivisesti katsoa itseään ulkopuolisen silmin, että miten ihanalta se elämä näyttääkään vai näyttääkö yhtään. Miettinyt, että mikä elämässä on hyvin ja mitkä asiat tökkii ja jos tökkii, niin voisiko niille tehdä jotain vai onko se niitä ei mihinkään tyytyväisen luonteen pikkuisia haittoja vain. Yksi mietinnän kohde on ollut tämä Helsingissä asuminen, että mikä on se syy, miksi täällä täytyy asua, onko se työ, ystävät, yleinen ilmapiiri, Helsinki kaupunkina yleensä vai miksi täällä täytyy asua? Nyt ne, jotka Sinikan tuntevat ajattelevat heti tätä lukiessaan, että no niin, se on tuuliviiri taas mikä Sinikan mielessä pyörähtelee, johan se kävi neljä kuukautta Keravaa kokeilemassa, eikä viihtynyt siellä, tai että se nyt ei viihdy ikinä missään, niin monta kertaa on muuttanutkin Helsingissä asuessaan. Onko se tämä ikä vai mikä lie, kun mielen sopukoissa on tullut sellainen kaipuu juurilleen ja lähemmäksi vanhempiaan. Jos nyt miettii vaikka normaalia arkea, niin sitähän periaatteessa käy vaan töissä, ruokakaupassa ja kotona. Kavereita ja muita kulttuurisia rientoja harrastaa enemmän sitten viikonloppuisin, joten lopputulemana voimme näin karkeasti todeta, että periaatteessa sitä voisi asua jossain muuallakin kuin Helsingissä ja tulla viikonloppuja viettämään tänne Helsinkiin. 

Toinen asia, mitä tässä pakostikin on tullut mietittyä, on tämä sinkkuuden tuoma yksinäisyys. Ei silleen, että Sinikkahan rakastaa myös yksinään olemista, eikä jaksa hirveän kauan toisen ihmisen kanssa kylkimyyryssä olla, mutta onhan tämä sinkkuus suoraan hanurista, jos saa suoraan sanoa. Sinkkuna sitä on väliinputoaja, koska pariskunnat ovat aina kahdestaan tai tekevät jotain ihanaa kahdestaan tai toisten pariskuntien kesken, ei siinä sinkkuja paljon muisteta. Eilen salongissa, Sinikka valitti tätä asiaa ystävättärelleen Raunille, joka lakonisesti tähän totesi, että eihän se parisuhdekaan sulle sopinut, sanoit aina, että ei ei ei Sinikasta ole parisuhteeseen, yksin olisi paljon ihanampaa olla. Tiedä sitten, mikä olisi se oikea ratkaisu tähän ongelmaan. Sinkkuuteen liittyy myös perjantai/viikonloppu-tulee ahdistus. Perjantaisin ei mikään ole ahdistavampaa, kun lähteä töistä, kun tietää, että kotona ei odota sinua kukaan ja jos viikonlopulle ei ole muuta suunnitelmia kuin lauantaikäherrys niin se vasta ahdistavaa onkin. Yritä siinä keksiä sitten jotain vastausta, jos sinulta kysytään viikonloppusuunnitelmista...

Äsken tuossa luuttua heilutellessa, Sinikka mietti asioita, mitkä ovat elämässä hyvin ja mitkä mahdollisesti tekevät elämästä onnellisen. Tarkoitus oli päästä kymmeneen, mutta viisikin on jo Sinikalta hyvin.

1. Olkapää on parantunut hyvin, toimii suhtkot normaalisti, eli siis terveys on tärkeää
2. Ystävät, ilman niitä elämä olisi vielä enemmän hanurista
3. Asunto, Sinikka kerrankin tykkää asunnostaan, vaikka se onkin liian kallis, sisustuskin alkaa vastata toiveita
4. 41 vuotta on hyvä ikä kaikesta huolimatta, vaikka sitä kaikkea miettii, niin jotenkin on mukavampaa olla tämän ikäinen, on tavallaan löytänyt itsensä, tai sitten ei
5. Elämä, kriiseistä huolimatta, elämä aina voittaa

Mietipä nyt mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi tai ovat hyvin elämässäsi ja kerro siitä Sinikalle.

Lopuksi pari kuvaa Sinikan keittiöstä, vuosi sitten Sinikan mielestä se näytti aivan mökkiköökiltä, nyt ei enää. PUS!