Mittumaari

                             Unelmia täynnä on kesäinen yö,

                             vain airojen lapa vettä lyö.

                             Ystävät kuunnelkaa hiljaisuutta,

                             siitä saatte voimaa, virtaa uutta!

Sinikka lähti ihanaista keskikesän juhlaa juhlimaan minnepä muualle, kuin Savon mualle. Aurinkoinen sää mielessä matkakäpsäkkiin sujahti yksi jos toinenkin kesäinen kellohame, mutta kuinkas kävikään, pilkkihaalarilla on ollut enemmän käyttöä kuin kepeillä kesäunelmilla.

Kaksi viikkoa lomaa on huonoista säistä huolimatta sujahtanut itsekseen, hieman alkaa jo pikkuisen stressata viikon päästä odottavat tuperaauksien määrät, mutta vielä on viikko aikaa huilailla.

Juhannusaattoa juhlistamaan Sinikka suuntasi läänintaiteilijan mökille, jonne saavuttua sai suun makeaksi tuoreilla mansikoilla ja kuohuva tietenkin kupli jo valmiiksi lasissa. Kahvinjuonnin jälkeen oli vuorossa leikkimielinen heittokilpailu,  jossa piti hieman rivon näköiseen reikään osua metalliketjuilla, onni ei nyt suosinut Sinikkaa, voimasanatkaan eivät siivittäneet voittoon.

Kilpailun jälkeen oli vuorossa juhannussauna, jonka pehmeissä löylyissä vastalla ripsiessä mieli sai kaipaamaansa lepoa. Uimaan Sinikka ei sentäs uskaltautunut mennä, sen verran kylmältä vesi tuntui järvessä. Kaunis järvimaisema avautui saunan ikkunasta, sitä maisemaa Sinikka muistelee syksyn pimenevissä illoissa, jos pimeys alkaa mieltä ahdistamaan. 

Saunan jälkeistä illallista nauttiessa auringonlasku oli mitä kaunein, kiitos ja kumarrus kuuluu läänintaiteilijalle ja hänen miehelleen, heidän mökillään on aina niin ihana olla. Pus Pus!