Jokaisen itseään arvossa pitävän kotirouvan tai oikeastaan Sinikka ei ole kyllä kotirouva vaan työssäkäyvä kotirouva. Aloitetaanpa siis alusta, siis jokaisen työssäkäyvän kotirouvan tulee näin syksyisin harrastaa hilloamista. Oikeastaan asia on niin, että Sinikka sai Mannilan ystävättäreltään omenoita ja luumuja sen verran paljon, että tällä viikolla töiden jälkeen on ollut oikeastaan pakko keittää niistä hilloa. Onhan se ihanaa itseään huijata ajatuksella, että sitten kun pakkanen nurkissa paukkuu, voi pyöräyttää iltojen iloksi pannukakun ja nauttia omatekoista hilloa sen kanssa. Totuus voi olla kuitenkin toinen, ne hillot löytyvät pahimmassa tapauksessa kaapista avaamattomina vielä ensi kesänä. Aina tietysti voi yllättää ystävättären ja viedä hillopurnukan mukanaan ystävätärtä ilostuttamaan. Sinikan hillo kun ei olekaan mitä tahansa hilloa, vaan ihanasti suussa sulavaa marmelaadia. Ai että. :)
Silloin nuorena tyttönä ei olisi voinut kuvitellakaan, että jonakin päivänä sitä nauttisi täysillä hillojen tekemisestä, säilömisestä, palstalla viljelystä, neulomisesta ja kaikesta siitä, mitä yleensä vanhemmat ihmiset tekivät. Sienimetsään Sinikka ei ole vielä lähtenyt, oikeastaan Sinikka ei niin kauheasti niistä sienistä välitä, mutta ajatuksena olisi mukavaa laittaa huivi tiukasti päähän, ottaa kori kainaloon ja mennä metsään puuhakkaana etsimään niitä sieniä. Lapsena eväiden syönti oli aina se paras hetki, jos äiti pakotti lähtemään mukaan marjastamaan tai sienestämään. Keittäisi kunnon kahvit, laittaisi eväsleivät voipaperin väliin ja ilmottaisi Facebookissa, että nyt Sinikka lähtee sienestämään. Tietenkään ei paljastaisi, että tosiasiassa tässä ollaan menossa vaan syömään eväitä metsään ja sienestäminen tulee kakkosena.
Oikein ihanaista viikonloppua ystävät, jos menette sienestämään, pyytäkää Sinikka mukaan, varsinkin jos olette ottaneet mukaan oikein maittavat eväät ja termokseen kahvia! PUS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti