Jumppapallo ja perinneherkut

Näin syksyn tullen on hyvä ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa uusi parempi elämä. Aloittaa kuntoilu, lopettaa liköörien nauttiminen, unohtaa suklaan syöminen kokonaan ja jokin uusi harrastus olisi tietysti plussaa.

Sinikalle on taas vaihteeksi purrut jumppakärpänen pyllyyn. Kesän jälkeen alkoivat kureliivit jotenkin kiristää ja rintojen alle oli salakavalasti kasvanut toiset rinnat, oli pakko laittaa stoppi herkuttelulle. Maanantaisin Sinikka onkin käynyt naisvoimistelijoiden pallojumpassa, joka on niin tehokas, että tuloksia on alkanut jo näkymään. Ainakin on niin hyvä uskotella itselleen. Mikä onkaan mukavampi aloitus viikkoon, kun monen muun samassa jamassa olevan sisaren kanssa pomppia pallon kanssa pitkin jumppasalia mukavan musiikin tahdissa. Siinä saa kuulkaa selluliitit kyytiä!

Sinikka tapasi ystävättärensä Rauni Yletyisen viikottaisen rullakampauksen merkeissä ja Rauni kehui siinä samalla omaa miestään maasta taivaaseen (taas kerran). Heillä on kotona sellainen tapa, että jos Rauni alkaa hieman pyöristymään, niin hänen miehensä ottaa asian esille ja sanoo Raunille, että nyt on rouva taas liikaa herkutellut. Heillä se kuulema toimii myös toisinpäin, että jos herralla alkaa vatsa kasvamaan, laittaa Rauni lukon jääkaappiin ja syöttää herralleen pelkkää salaattia. Taas kerran Sinikka toteaa, että on se Rauni raju tapaus, mutta silti niin ihana. Vastakohdat täydentävät toisiaan, myös ystävyydessä.

Sinikkaa harmittaa, että ei kerennyt ilmoittautua mihinkään kansalaisopiston kursseille. Työpaikan reippaat nykyneidot ovat posket punaisina hehkuttaneet ihanista ruokakursseista ja sun muista "löydä sisältäsi iloinen ihminen"-kursseista. Sinikka niin haluaisi oppia tekemään karjalanpiirakoita, sultsinoita, mustikkaröttösiä ja muita perinneherkkuja. Jätetään ne "löydä sisältäsi jokin"-kurssit hamaan tulevaisuuteen, sitä voi vaikka säikähtää, mitä sieltä sisältään löytäisi. :)

Näihin tunnelmiin, mukavaa viikkoa, PUS!