Ensimmäinen adventti oli sunnuntaina. Ei ole montaa viikkoa siihenkään, kun joulupukki tulee. Se ihanuus on olla kampaajatar, että asiakkaat aina muistavat lahjoilla näin joulun aikaan. Ei tietenkään kaikki, mutta kaikki ihanat ja parhaat asiakkaat muistavat joka vuosi pienellä lahjalla ja se on kyllä mieltä lämmittävää.
Näin vanhemmiten, sitä aina pysähtyy muistelemaan kaikkia asioita, mitä on lapsena tai nuorena tapahtunut. Joskus myös ne noloimmat tapahtumat muistuvat mieleen, vaikkei niitä ihan välttämättä haluaisikaan muistaa. Adventista Sinikalla tulee aina mieleen sellainen asia, joka liittyy Hoosiannan laulamiseen.
Sinikan kotipaikkakunnalla tuli jossain vaiheessa Sinikan ikäisille kova hinku päästä laulamaan paikalliseen kirkkokuoroon ja sinne järjestettiin myös pääsykokeet, missä piti laulaa luikauttaa seurakunnan kanttorille ja taisi siellä olle muutama pappi myös mukana tuomaristossa. Sinikka tietysti halusi myös mennä mukaan kirkkokuoroon, näin jälkikäteen mietittynä, ei voi ymmärtää, että miksi ihmeessä. Pääsykokeessa piti tietenkin laulaa jonkinlainen hengellinen kipale ja Sinikka ei muistanut muuta kuin Hoosiannan ja sitäkään ei niin kauhean hyvin. Tietysti Sinikkaa jännitti aivan kauheasti mennä sinne laulamaan ja kun Sinikan vuoro tuli, niin kaikki sanat unohtuivat, ne vähäisetkin, jotka Sinikka muisti. Päässä soi vaan kertosäkeistö, jota Sinikka sitten siinä tuomarien edessä lauloi jännityksestä kimeällä äänellä monta kertaa peräkkäin ja arvatenkin saattaa, ettei kirkkokuoron ovet auenneet silloin Sinikalle, eikä kyllä myöhemminkään. Potkurilla kotiin ajaessa taisi itkukin tulla matkalla, harmitti niin kovasti....
Mukavaa adventtiaikaa ystäväiset! PUS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti