Sinikka on miettinyt pitkään, että mitä sitä tänne kirjoittaisi. Näin sairaslomaa viettäessä ei elämässä oikein tapahdu mitään, eikä viitsisi valittaa kivuistaan, nuhjuisesta olemuksestaan, tyvikasvustaan, rullaamattomista hiuksistaan, sheivaamattomista paikoistaan tai uhkaavasta rasvakertymästään vatsan alueella. Tämmöistä se elo nyt on, välillä on mukavaa olla vaan ja välillä kaipaa arjen imuun mukaan.
Hyvinä päivinä Sinikka on käynyt kävelemässä ja nauttinut mereltä puhaltavasta syksyisestä tuulesta, käynyt kirjastossa, itkenyt Matthewin ja Maryn kohtaloa Downton Abbeyssa, käynyt kaupungilla kahvittelemassa ystävättärien kanssa, juoroillut puhelimessa, roikkunut tylsillä keskustelupalstoilla, lukenut rakkausromaaneja, siivonnut vasemmalla kädellä (mutta silti hyvin) ja nauttinut vaan kotona olemisesta.
Huonoina päivinä sitä lamaantuu sohvan nurkkaan ja kovien kipujen aikana ajattelee, että jos nyt olisi saha lähellä niin lähtisi tuo käsi irti ja hyvinkin äkkiä! Onneksi Sinikka ei omista sahaa...
Toivottavasti vuoden päästä, tätäkin ajanjaksoa voi hyvillä mielin muistella. Pus!
Nauttii nyt Sinikka. Harmillista, kun yksikätisenä ei voi leipoa pakastinta täyteen ihania torttuloita.
VastaaPoista