Kenen joukoissa seisot

Sinikka ei tykkää pakkojuhlista, kaikki mitä on pakko tehdä, niin ei ole mukavaa. Juhannus jotenkin menettelee, mutta muut pakkojuhlat ei innosta yhtään. Eilen oli niin jalat turvoksissa 12 tunnin korkokengissä seisomisesta, että saumasukkien laittaminen turvonneisiin pohkeisiin ei olisi tullut kysymykseenkään. Lasillinen kuohuvaa ja kymmeneltä nukkumaan, siitä oli Sinikan vappuaatto tehty.

Sinikan lapsuudessa vappua aina vietettiin niin, että aattona mentiin torille kuuntelemaan vanhojen ukkojen horinoita ja tapamaan tuttuja. Lapsille oli tarjolla ongintaa ja sitten torilta ostettiin vappuhuiska. Nykyisin vappuhuiskan on luultavasti korvannut ne isot ja kiiltävät vappupallot. Näin jälkikäteen mietittynä, mikähän siinä huiskassa oli niin hienoa, mutta joka vappu se oli saatava. 

Sinikan sisällä asuu pienin pieni punainen työläisnainen, joka joskus antaa kuulua itsestään. Aamulla kahvia juodessa oli kuunnelta muutama taistolaislaulu vapun kunniaksi ja siitä innostuen piti käydä Hakaniemen torin juhlintaa ihmettelemässä. Vappusää ei nyt suosinut juhlijoita, joten keväinen popliinitakki sai jäädä kaappiin odottamaan parempia ilmoja. Torilla oli työväen hurmos ylimmillään ja nuorimies olisi halunnut haastatella Sinikkaa radioon, mutta aihe ei millään tavalla käsitellyt siivousta tai kodinhoitoa, joten vastaus oli kiitos ei.

Menihän se vappu näinkin, huomenna taas yhtenä rintamana töihin, turha laiskottelu tekee vain mielen levottomaksi. Ihanaa vapun jälkeistä elämää teille! Pus Pus!