Vapun jälkeistä eloa

Sinikalla on ollut tänään hieman pää kipeä ja sen seurauksena koko päivä on mennyt ihan hukkaan. Vappu meni rauhallisesti Savossa, mutta eilen Sinikka oli nauttimassa illallista ystävien luona ja siinä sivussa tuli nautittua muutama punaviinilasillinen liikaa. Aamulla Sinikka lähti ajelemaan takaisin kohti Helsinkiä tuhatta ja sataa, koko ajan oli sellainen tunne, että kohta lentää muukin kuin rapa renkaiden alla, kamalaa... Huono omatunto siitäkin, että kunnon siivous jäi kokonaan tekemättä tänään. 

Toukokuu on toivoa täynnä, luonto herää henkiin ja kevätmekot huutavat komerossa Sinikan nimeä. Äsken tuli sentään käytyä pikkuisen kävelyllä, viljelypalstan poikki kävellessä tuli siitäkin morkkis, kun muut puuhakkaat ihmiset olivat siellä palstojaan laittamassa kuntoon ja Sinikka ei. Hienosti valkovuokot kukkivat metsässä ja siirtolapuutarhojen pihoissa oli kukkaloisto kauneimmillaan. Kevät on kyllä hienoa aikaa, kaikki ihanuus vielä odottaa nurkan takana.

Välillä on tietysti hyvä vaan antaa itsensä olla ja nauttia pelkästästään tekemättömyydestä, mutta mikä siinä onkaan, että siitä tulee semmoinen olo, ettei saisi olla vaan. Tulee levoton olo, että nyt minä laiskapylly vaan täällä sohvan nurkassa möllötän, ota nyt edes se pölyhuiska käteen ja ole olevinaan ahkera. Ulos katsoessaan, huomaa sen, ettei Juanita ole vieläkään pessyt ikkunoita, nyt ei kyllä tule mitään tästä huushollin pitämisestä. Huomenna on päivä uusi ja toivottavasti Sinikka myös hieman ahkerampi uuden viikon alkaessa.

Mukavaa viikkoa teille, toivottaa laiskapylly Sinikka! PUS!