Niin siinä sitten kävi, että Sinikka sai flunssan. Kolme päivää on mennyt täällä kotona taudin kourissa, meinaa jo vähemmästäkin makaamisesta seinät kaatua päälle. Vaikka kuinka olen Paula Heinosen oppien mukaan syönyt spirulinaa, maca-jauhetta, goji-marjoja ja ottanut probiootteja, niin silti salakavalasti flunssapöpö iski Sinikkaan. Ei olisi pitänyt viilettää pitkin Mannilan puskia liian vähissä vaatteissa.
Onneksi Juanita kävi eilen siivoamassa Sinikalle ja toi samalla kukkia, oi sitä ihanaista Juanitaa....
Kaikille meille, jotka välittävät hieman kauneudestaan, tulee sellaisia päiviä, että kasvot näyttävät jotenkin ryppyisiltä ja elottomilta. Sinikka on jo pitkään katsonut lisääntyviä ryppyjään muuten niin hehkeillä kasvoillaan ja voivotellut asiasta ystävättärilleen. Sinikan ihanainen työkaveri lainasi sellaista ihmelaitetta, jolla surruutetaan kasvoja joka toinen päivä noin kolmen minuutin ajan. Kyllä se taitaa kuulkaa toimia, tai ainakin jos kovasti uskoo, niin rypyt alkavat siletä. Tässä kotona ollessa on pitänyt katsoa videoita siitä laitteesta, kun Ameriikan maassa rouvat nuortuvat silmissä laitetta käyttäessään. Jos se toimii Ameriikan rouville, niin miksei myös Sinikkaan...
Viime viikolla oli Sinikalla juhlapäivä, tuli tasan kaksikymmentä vuotta kuluneeksi siitä, kun Sinikka sai käherryskoulusta diplomin käteen. Miten kaksikymmentä vuotta voi mennä niin nopeasti? Tuntuu, kuin se olisi ollut vasta eilen. Monta tupeerausta on tullut tupeerattua ja toivottavasti vielä on monta edessäpäin, sen verran mukavaa puuhaa se on. Varsinkin silloin, kun on pelkästään ihanaisia asiakkaita, joita kammata.
Tui Tui Ystävät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti