maanantai 18. elokuuta 2014

Heipparallaa kesä ja lampaat!

Tässä männä viikolla Sinikka suuntasi autonsa kohti Mannilan kesäsiirtolaa. Sinikan ystävätär oli viettänyt neljän viikon kesälomansa Mannilan maisemissa ja Sinikka lupasi ystävättärelleen tulevansa hakemaan hänet loman loputtua sieltä pois. Samalla kertaa piti sanoa kesälampaille jäähyväiset ja Sinikan Iita-koiran kuolemasta tuli myös kuluneeksi nyt kaksi vuotta, Iitan hauta sijaitsee myös Mannilassa. Jotenkin mieli oli haikea Mannilassa ollessa, kun kesä nyt taitaa olla ohitse tältä vuodelta, mutta sitten syksy tuo taas uusia mukavia juttuja tullessaan. Saa ainakin hyvällä omallatunnolla käydä ostelemassa kellohameita lisää varastoon, kun syksyn tullen ei enää kesäiset kuosit näytä yhtään hyviltä.

Sää antoi itsestään myös parhaat puolensa Mannilassa olon aikana, säämies oli varmaan ajatellut, että nauttikaa nyt viimeisistä aurinkon säteistä, kohta saatte taas hytistä kylmyydessä ihan tarpeeksi. Lampaat olivat kasvaneet kovasti kesän aikana ja myös pulskistuneet aika lailla. Sinikka toivoisi, että samat lampaat tulisivat taas ensi vuonna Mannilaan meitä ilahduttamaan, sen verran mukavia ne olivat.

Tällä reissulla kävimme ystävättären kanssa myös piipahtamassa Raumalla. Sinikalla ei riitä ylistyssanoja tähän riittävästi laittaa, sen verran ihana paikka Rauman vanhakaupunki on. Kooltaan se on paljon isompi kuin Porvoossa ja ihania putiikkeja löytyy myös Porvoota enemmän. Sisustuskauppoja tuli koluttua ja marimekon liikkeestä lähti nyt mukaan se uusi veska, josta Sinikka kirjoitti täällä aiemmin. Sinikan ystävätär viherpiipertäjänä haluaa aina käydä myös Ruokapuoti Lumossa hipelöimässä kaikkea luomuun viittaavaa. Sinikalla on nyt kaksi suosikkia: Porvoo ja Rauma, kummasakohan olisi mukavampi asustaa? Sen Sinikka ainakin tietää, että Raumalla on yksi tai kaksi aikas komeaa moottoripyörämiestä, joiden ulkonäkö sai Sinikan hameen pyörimään ympyrää monta kertaa.

No niin, palataanpa sitten moottoripyöristä asiaan, eli syksy saa nyt tulla, oli kaiken kaikkiaan ihanainen kesä ja kiitos taas ystävättärelle ihanista hetkistä Mannilan kesäsiirtolassa. Nyt voi sitten alkaa ottamaan kutimia jo esille ja kutomaan sukkia iltojen iloksi.


















2 kommenttia:

  1. Sinikka piiroisen ihanainen elämä kuulosti niin ihanalta, että pakkohan tänne oli tulla hetimiten katsastamaan, eikä tarvinnu pettyä :D

    Etennii kun täällä oli havaittavissa savolaisen mieheni kotmurretta. (Varmaan menee pieleen toi kirjoitusmuoto, mutta ei se oo niin justiinsa kai :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiitos, mukava kuulla ja niinhän se on, että Savosta tulee aika monta ihanaista asiaa.... :)

    VastaaPoista