Perinteeseen tietysti kuuluu vierailu ystävättären huvilalla Mannilassa. Se ei olisi kesä yhtään, jos ei Mannilassa kävisi, eikä myöskään se, että Sinikan kottero olisi ehjä. Joka kesä siinäkin murheenkryynissä on jotain vikaa ja niin oli myös tänäkin kesänä. Matka Mannilan maisemiin sujui siis linja-autolla, sekös olikin oikein mukavaa ja halpaakin vielä kuin hajuvesi. Nykyisin on niin paljon tarjouksia linja-autoihin, ettei kohta kannata omalla autolla ajella yhtään. Mikäs siinä on istuessa: maisemat vaihtuu, ei tarvitse itse ajaa, voi syödä eväitä, kuunnella musiikkia, kytätä salaa muita matkustajia jne... Yksi ainut huono puoli linja-autossa matkustamisessa on, nimittäin vessassa käynti on vähän hankalan puoleista, pienessä ja heiluvassa kopissa ei ujo rakko meinaa saada millään irtoamaan ja siinä pöntöllä istuminen kovissa kaarteissa vaatii jo taitoa.
Mannilassa kesän viettäminen on aina yhtä ihanata. Maalaismaisemassa sielu jotenkin herkistyy ja Sinikkaa pidetään kuin kukkaa kämmenellä aina vierailujen ajan. Sinikan ystävätärkin on nykyisin hieman relampi olemukseltaan, ei ole hänkään yhtään niin takakireä (ei myöskään Sinikka) kuin ennen muinoin. Hän on vapaa-ajallaan kova tyttö naisvoimistelemaan ja kuviokellunnassakin priimusmaisteri, saunan lauteilla istuessa, Sinikka oli sivulauseessa ehkä havaitsevinaan, että jotain pientä säpinää voisi olla jonkinlaisen altaalla notkuvan uroon kanssa. Tiedä sitten mitä peliä heillä on ollut, mutta jotain vaikutusta tällä uroolla on ystävättäreen ollut, sen verran rennompi on ote elämään. Voihan se olla myös sekin, että muutaman kuohuvan jälkeen kuka tahansa on rennompi ja jos ei olisi, niin silloin olisi jo täysin menetetty tapaus. Kaikki tyynni, ilman Mannilaa ei olisi kesää.
Syksy paikuttelee jo pasuunoitaan ja on kohta aika tehdä tiliä menneestä ja tulevasta, syksy on aina sellaista uudistumisen aikaa. Syksyn pimentyessä on hyvä miettiä elämää ja ehkä tehdä siihen myös muutoksia, jos on muutokseen aihetta. Aina täytyy myös jättää tilaa yllätyksille, koskaan ei saa elämäänsä suunnitella liian täsmälliseksi. Näihin aatoksiin, oikein mukavaa elokuuta, pus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti