torstai 6. lokakuuta 2016

Syksyn tullen

Miten se kuukausi taas mennä hujahti ja yhden vaivaisen tekstin Piiroinen sai tänne aikaiseksi. Laiskapyllyksi on ruvennut koko immeinen, sanoisi Sinikan ystävätär. Edelleen Sinikka on sitä mieltä, että sellainen henkilökohtainen assistentti olisi hyvä olla olemassa, joka kirjoittaisi nämä tekstit puhtaaksi samalla kun Sinikka ne sanelisi ja muutenkin tekisi kaiken sen, mitä Sinikan oikukas mielenlaatu keksisi vaan pyytää. 

Se on taas kuulkaa syksy nyt, hirveätä vauhtia tämä aika menee, jos miettii vuotta taaksepäin niin vähän erillaisissa tunnelmissa oltiin silloin kuin nyt, parempi näin. Sinikka kävi äsken hiukan kävelemässä, että aivot saisivat hiukan happea, sisällä on tullut koko päivän taas lakkahuuruissa oltua, kotiin tullessa tuntui nuppi enemmän kuin yleensä hattarapäiseltä ja ajatus ei kulkenut yhtään. Tuolla kirpakkaassa säässä kulkiessa Sinikka mietti, että joillekin iskee syksyisin sellainen harrastusmania, varsinkin jos kotiin tulee niitä erilaisten opistojen esitteitä. Nuorena typynä maalla asuessaan, Sinikkakin osallistui erilaisiin harrastuspiireihin, kun eihän siellä muuten ollut oikein mitään tekemistä ja ajatuksena oli, että näkisi muita ikäisiään siinä uuden harrastuksen lomassa. Ehkä Sinikan valinnat olivat vähän outoja, mutta enempi siellä tuli niiden ikäihmisten kanssa harrastettua, kuin omien ikäisten kanssa seurusteltua. Posliininmaalaus ja keramiikka ei ehkä ollut kaikkein suosituin kurssi nuorison keskuudessa.

Sinikka ei meinaa nyt mitään uutta kurssia tai harrastusta aloittaa näin syksyn tullen. Tietenkin hyvä olisi yrittää vähän kuntoilla, ettei ihan omenaksi tässä iltaherkuttelun lomassa pyöristy. Sinikka on löytänyt Netflixin ihmeellisen maailmaan uudestaan, kun televisiosta ei tule kerrassaan mitään katseltavaa nykyisin. Niin on ihanaa laittautua sohvan nurkkaan, nostaa jalat rahille ja laittaa joku jännittävä sarja pyörimään. Välillä on ollut niin jännittävää, että on pitänyt valot päällä yönsä nukkua. Viime lauantaina Sinikan ystävätär yritti sinnikkäästi Piiroista aktivoida, hän laittoi päivällä viestin: kello 16 vesijuoksemaan? Siihen Sinikka vastasi: hullu! Toinen viesti tuli myöhemmin: klo 19 lempeään joogaan? Siihen Sinikka ei jaksanut vastata mitään, sohvalla oli mukavempaa...

Tai on Sinikka oikeastaan alkanut harrastamaan nyt niin muodikasta viherkasvien hoitoa, uutena tulokkaana kotiin saapui Ihanaksi tai Unelmaksi kutsuttu kasvi tai joku sinne päin. Kiva se kuitenkin on.

Laiskaa syksyä ja pyöreitä päiviä, Pus!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti