sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Piiroisen kuukausiraportti


 Kulttuuri

Sinikka on ollut oikein kulttuurielli viimeisen kuukauden aikana. Sinikka pyörähti Tampereella eräänä sunnuntaina katsomassa jo loppuneen näyttelyn Sara Hildénin taidemuseossa, jossa Ron Mueck niminen herra esitteli valtavan kokoisia, sekä myös pieniä ihmishahmoja, joiden yksityiskohdat oli todella hienosti tehtyjä. 

Täällä meillä Helsingissä on nyt esillä kolmekin mielenkiintoista näyttelyä. Ateneum tarjoaa Amedeo Modiglianin pitkulaisia ihmiskasvoja, sekä hieman pikkutuhmia naisfiguureja. Kansallismuseossa on esillä renessanssimaalauksia , mutta Sinikan mielestä näistä kaikista hienoin on kyllä Helsingin taidemuseo HAMissa oleva Yayoi Kusaman näyttely. Valtavan kokoisia pilkullisia tauluja on hän elämänsä aikana maalannut ja todella hienoja on näyttelyssä olevat installaatiot, missä vierailija pääsee sisään katselemaan kaikkea jännää ja sillä lailla osallistumaan taideteokseen. Sinikka tykkäsi niin kovasti, että taitaa mennä toisenkin kerran näyttelyn katsomaan. 

Asunto

Piiroinenhan ei olisi Piiroinen, jos ei aina tasaisen väliajoin iskisi kauhea muuttokuume. Oikeastaan nyt ei iskenyt niinkään se vimma muuttaa, vaan tämä Lauttasaaren asunto on todella kallis yksinään maksaa. Viime viikolla Sinikka juoksutti kahteen otteeseen erään välitystoimiston neitoa, joka esitteli Sinikalle viisi eri asuntoa ja loppu tulemana yhtään niistä ei Sinikka itselleen ottanut. Keskusteltuaan ystävättärien kanssa puhelimessa asiasta ja ehkä järkilauseita kuultuaan, Sinikka tuli siihen tulokseen, että odotetaan nyt jotain ihanaa huvilaa tai sitä prinssiä, jolla sellainen huvila on jo. Entinen Sinikka olisi ottanut yhden niistä asunnoista, mutta sen verran on nykyisin järkeä päässä ja laskutaitoa myös, ettei sitä säästöä loppujen lopuksi olisi tullut oikeastaan yhtään. 

Itku

Sinikka on itkenyt viimeisen kuukauden aikana joka perjantai ihan mahottomasti. Syynä tähän kyynelten tulvaan on mikäs muukaan kuin Vain Elämää-ohjelma, jossa on tänä vuonna ollut todella hyvät artistit mukana. Lauri Tähkä olisi niin unelmien täyttymys noin niinku herraseurana ja jos hänen keikalle pääsisi, niin pikkarit lentäisivät lavalle välittömästi. 
Suvi Teräsniskasta ja Chisusta Sinikka on tykännyt aina, varsinkin Suvin ääni on niin heleän kuulas ja kauniisti soiva. Tuntuu, että hänen laulaessaan, se ääni menee oikein sieluun asti. Musiikilla on aina ollut suuri merkitys Sinikan elämässä, eräs ennustajaeukko sanoikin kerran, että Sinikka-neidillä on rytmi veressä ja tanssitaito hallussa. Josko sitä on edellisessä elämässä ollut joku kuuluisa laulajatar tai jopa prima ballerina.
No joo, mutta nyt on Vain Elämää-ohjelma loppunut ja itkut itketty tältä vuodelta, kyllä on ollut puhdistavaa ja terapeuttista aina perjantai-iltaisin.

Nykymiehet

No nykymiehet on nykymiehiä, ei niistä ota Erkkikään selvää. Puhutaan toista ja tarkoitetaan toista, mutta ei koskaan ymmärretä antaa, vaikka kuinka yrittäisi kiehnätä ja hieman helmojaan vaivihkaa nostella. Sinikka ei ymmärrä, että miten suora sitä pitäisi olla, näin joulun alla pitäisikö sitä suoraan sanoa, että täällä olisi sitä tähtitorttua tarjolla, mutta sekään ei kyllä sovi Sinikan hienotunteiseen mielenlaatuun. Parempi vaan olla ilman.

Ei muuta, pus!





3 kommenttia:

  1. Eikö Sinikka käynyt myös torstai-tansseissa? Viime viikolla. Näin ainakin pikkulinnut ovat visertäneet.

    VastaaPoista
  2. Juu kävi, Sinikka meinasi juuri tehdä lisähuomautuksen tänne, että tansseissa käytiin viime torstaina ja siellä oli tanssikansaa viihdyttämässä itse Chisu ja kyllä olikin mukavaa! :)

    VastaaPoista
  3. Sinikka pitää nyt vaan tortun lämpöisenä ja itkeä pirauttaa aina silloin tällöin. Itku puhdistaa ja rentouttaa jäykkää nutturaa. Uusi koti ja rinssi on tulossa. Marketalla on sellainen kutina...

    VastaaPoista