Niin se yksi vuosi elämästä viuhahti ohitse noin vain, silleen huomaamatta. Vuosi 2016 oli Piiroisen elämässä vähän sellainen muutoksen vuosi, nurkkia siivottiin ja oikein kovalla kädellä, ikääntymisen kriisi taisi iskeä vaan vuoden myöhässä. Vaikka vuosi vaihtuikin, niin ei se muutoksen tuuli ole oikein vieläkään jättänyt Sinikkaa rauhaan, jotain uutta on tänäkin vuonna tapahduttava, joko työrintamalla tai sitten tässä normielämässä. Tässä männä kerralla Sinikka jutteli salongissa asiakkaansa kanssa, että kaikkea tai melkein kaikkea on kokeiltava ainakin kerran elämässään, niin naimisiin ei ole vielä keretty, että josko ne kirkonkellot kumajaisi sitten vuonna 2017 Sinikka Justiina Piiroisen ihanaisessa elämässä. Jännityksellä jäämme odottelemaan...
Vuoden 2016 vuoden alussa Sinikka taisi täällä kuuluttaa, ettei aloita minkäänlaista uutta harrastusta tai kuntoilua ja vielä huutaa kailotti perään, että kaikenlainen elämäntapojen muutos ja hulluna kuntoilu on ihan huuhaa hommaa. No kuinkas suu pannaan Piiroisen naamavärkissä vuonna 2017, voishan sitä jonkinlaisen kevyemmän elämän aloittaa ja ryhtyä käymään taas naisvoimistelijoiden jumppapiirissä sekä paikallislehdestä pongatusta varttuneimpien naisten kuviokellunnan alkeiskurssista Sinikka haaveilee myös. Kun sitä kaksilahkeista ei kerran nyt ole täällä nurkissa pyörimässä, jota pitäisi alati olla passaamassa tahi pikku hepenet päällä liehittelemässä, niin mikäs siinä, illat on aikaa juosta harrastuksissa. Siihen ei sentään Piiroinen ryhtynyt, että olisi kansalaisopiston kirjasesta joka toisen kurssin itselleen varannut, ei ei ei.
Se on kumma juttu, että miten nuorena sai suunnilleen syödä mitä vaan, eikä se juuri missään näkynyt, sorja vartalo on Piiroisella aina ollut. Mutta kuinkas ollakaan, kun 40 vuotta tuli mittariin, niin kroppa rupesi jotenkin käymään säästöliekeillä, enää ei ollakaan ns. läpipasko, vaikka kuinka pienen pienen linnun kokoisia annoksia nokkisi, niin se ylimääräinen tuppaa tuohon sivuille kertymään, miksi? Sinikka ei ole koskaan toivonut itsestään sellaista eksoottista napatanssijaa, jossa sellaiset jenkkakahvat höllyisivät ihanasti tanssin tahdissa, vaan asia on päinvastoin, ei ole kiva tanssia rockabillya kellohame pyörähdellen jenkkakahvat löllyen samaan tahtiin. Voi voi, ei ole oikotietä onneen tässäkään asiassa. Aina on hyvä suunnitella mielessään uuden elämän aloittamista, mutta se ensimmäinen askel siihen muutokseen on aina vaikeaa, mieluustihan sitä istuisi sohvan nurkassa mutustellen suklaata ja haaveillen jostain komeasta urhosta, kuin naama punaisena ähkisi sadan muun matamin kanssa jumppapallon päällä haaveillen piukeemmasta perästä.
Vuonna 2017 Sinikka voisi opetella myös vihdoin armollisuutta itseään kohtaan, ettei aina tarvitsisi olla suorittamassa jotain, oppisi välillä höllentämään otetta vähän jokaisessa asiassa. Ei aina tarvitse olla siivoamassa tai maton hapsuja ojentelemassa suoraan. Myös pitäisi oppia elämään tässä hetkessä, pois sellaisesta ajatustavasta, että sitkun sitä tai tätä tai miks mulla ei ole ihanaa Artekin ruokakalustoa tai String hyllykköä olohuonettani koristamassa kun ystävättärellä on kaikkea sitä ja vähän päälle myös. Ketä varten sitä asuntoakin pitää olla koko ajan sisustamassa ja hullun kiilto silmissä sisustuslehtiä pläräämässä, haluan tuon tuon ja tuon ja sydän pakahtuen odottaa, että josko tänä vuonna vihdoin Avotakka tekisi Piiroisen ihanasta interiööristä jutun lehteensä. Miksi ja mitä varten, sitä sietää Sinikan miettiä ja varmaan monen muunkin olisi syytä myös.
No niin, näissä tunnelmissa astellaan löllötellen vuoteen 2017, ihanaa alkavaa vuotta kaikille, PUS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti