Anna hulahulavanteen pyörähtää

Sintsukka täällä hei, helmikuu lähenee loppuaan ja yhden vaivaisen tekstin on Piiroinen saanut tänne aikaiseksi. Laiskapyllystä on tullut vieläkin laiskempi.

Piiroisella oli viime viikolla aika tohtorille, on kulunut puoli vuotta siitä, kun oikea olkapää leikattiin. Viimeiset 10 viikkoa Sinikka on käynyt ehkä Helsingin yhdellä parhaimmista fysioterapeuteista kätensä muljuutuksessa ja saamassa siihen erinomaista hoitoa, sekä saanut kotiin hyvinkin tiukat harjoitusohjeet, joita Sinikka on tietenkin uskollisesti noudattanut. 

No niin, eli tohtorille mentiin viime viikolla keskiviikkona ja tätä herraa Sinikka oli nähnyt viimeksi syyskuussa, jolloin käsi ei oikeastaan liikkunut yhtään mihinkään tuosta kyljen vierestä. Aluksi siinä keskusteltiin, että kuinka on mennyt ja miltä nyt on työnteko maistunut ja niin edelleen. Sen jälkeen tohtori käski Sinikan riisua paidan pois, johon Sinikka sanoi, että et sitten liian kauan katsele Sinikan uusia ihania ruusukuvioisia liivejä vaan pidät katseen tiukasti oikeassa olkapäässä. Herrasmiehenä hän lupasi niin ja käski Sinikan nostaa kädet suoraan edestä ylös ja sen jälkeen sivulta sama homma. Reippaastihan se käsi nousi sekä edestä, että sivulta suoraan ylös ääriasentoon, jota tohtori äärimmäisen hämmästyneenä ihmetteli. Olkapää on parantunut vamman huomioiden yllättävän hyvin, yleensä ne, joilla on samanlainen vamma kuin Sinikalla, saavat nostettua kätensä vain puoleen väliin. Oikeastaan tähän on tultu hyvän fysioterapeutin ja ahkeran harjoittelun avulla. Kerrankin Sinikka on ollut sitkeä sissi, eikä ole lopettanut harjoittelua kesken, niin kuin yleensä tuppaa tapahtumaan.

Ihanasti on tänään aurinko paistanut ja tätä kirjoittaessa talitintti niin iloisesti laulaa. Sinikan opettajan sanoin: aamulla talitintti laulaa titityy titityy ja illalla talitintti laulaa tittyy tittyy, oikein ihania päiviä kaikille, Piiroinen on hiihtolomalla ensi viikon, PUS!