sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Kirjahaaste

Sosiaalisessa mediassa jo jonkin aikaa pyörinyt kirjahaaste tuli nyt Sinikallekin ja kirjallisuudesta kovasti kiinnostuneena Sinikka päätti ottaa haasteen vastaan. Sinikka on ollut aina kova lukemaan, on tietenkin kausia, jolloin ei tule luettua yhtään mitään, mutta aina yöpöydällä on jokin kirja kesken. Yleensä Sinikka lukee pelkästään suomalaista nykykirjallisuutta ja dekkareita, niistä menee myös kansainväliset kirjoittajat.


1. KIRJA, JOTA LUET JUURI NYT: Surunpotku, Leena Lehtolainen

Tämän kirjan Sinikka osti viime viikolla junalukemiseksi, se oli tainnut juuri ilmestyä pokkarina, kirja on Lehtolaisen uusin Maria Kallio-romaani. Ennen Sinikka tykkäsi kovasti näistä Lehtolaisen kirjoista, mutta jotenkin nykyisin tökkii ja kovasti, hirveän huonosti ja kliseisesti kirjoitettu. Ei siinä mitään, että joskushan on mukava lukea vaan aivot narikkaan-meiningillä, mutta aina näissä Maria Kallio-kirjoissa toistuu samat kliseiset maininnat: homous, lesbous, nahkahame, punkki, bändissä soittaminen, Ramones jne... On silleen, että hohhoijaa, olisiko Leena sinunkin aika mennä eteenpäin tai lopettaa koko kirjoittaminen. Kirjassa siis löytyy kuolleena timanttikauppias Tapiolan kirkon vessasta ja sitä Maria Kallio tiimeineen alkaa tutkia, pakkohan Sinikan on tämä loppuun lukea, vaikka tahmeaa on.

2. KIRJA, JOSTA PIDIT LAPSENA: Sanna ja Teemu-kirjat, Gunilla Wolde ja Jason, Camilla Mickwitz

Sanna ja Teemu kirjat jotenkin kuuluivat lapsuuteen, Teemu kirjat olivat vähän pienemmille, niissä oli vähemmän tekstiä ja Sanna kirjat taas vähän isommille suunnattu, tekstiä oli jo enemmän. Sinikka muistaa lapsena tykänneensä juuri kuvien takia näistä kirjoista. 

  




Kuitenkin vieläkin kivempi Sinikan mielestä oli Camilla Mickwitzin Jason-kirjat. Ne oli tosi värikkäitä, kerronta hauskaa ja hahmot oli piirretty pehmeän pyöreiksi. Jasonin äiti oli mahtava, sillä oli valtavan isot hiukset ja koko ajan kiire jonnekin ja Jason raukka lensi suorastaan äidin perässä joka paikkaan. Jason vei Sinikan sydämen lapsuudessa.

3. KIRJA, JOKA JÄI KESKEN: Neljäntienristeys, Tommi Kinnunen

Tämä kirjailija on ollut kaikkien huulilla taas viime päivien ajan, koska häneltä ilmestyi ilmeisesti jatko-osa tähän ensimmäiseen kirjaan. Sinikka aloitti lukemaan tätä kirjaa jo silloin kirjan ilmestyessä, mutta ei päässyt alkumetriä pidemmälle. Pari viikkoa sitten, Sinikka huomasi, että joku oli tuonut tämän kirjan kampaamoon luettavaksi ja otti sen lainaan sieltä ja sama toistui uudestaan, ei vaan iske yhtään. Kaikki ovat Neljäntienristeystä kehuneet, mutta jotenkin se ei nyt ole vaan Sinikan juttu, valitettavasti.




4. KIRJA, JOKA TEKI VAIKUTUKSEN: Totta, Riikka Pulkkinen

Sanat eivät riitä kehumaan tätä Riikka Pulkkisen kirjaa, niin hyvä se on. Aikoinaan, kun Sinikka sai luettua loppuun tämän kirjan, niin oli pakko laittaa itse kirjailijalle viestiä Facebookissa ja kiittää häntä kirjan kirjoittamisesta, niin suuren vaikutuksen kirja teki Sinikkaan. Kirja kertoo Elsasta ja Elsan perheen vaietusta salaisuudesta, jota Elsa alkaa kertomaan lapsenlapselleen Annalle, kirjassa on kaksi tasoa: nykyaika ja 1960-luvun tapahtumat. Kirja kertoo oikeastaan tunteista ja niiden käsittelystä: rakkaudesta ja luopumisesta. Pulkkisen kieli on hienoa ja kerronta kaunista. Sinikan mielestä tämä on yksi parhaimpia kirjoja, mitä on ilmestynyt.

5. KIRJA, JOHON PALAAT UUDELLEEN: Sinun lapsesi eivät ole sinun, Laura Honkasalo

Tätä kirjaa Sinikka on lukenut monta monituista kertaa uudestaan ja koskaan tähän ei kyllästy. Honkasalo kuvaa niin hyvin sitä 70-luvun lapsuuden tunnelmaa: kommunismia, pioneereja ja Neuvostoliittoon päin kumartamista. On vappumarsseja, ydinsodan pelkoa, mutta kuitenkin on toivo maailman muuttumisesta paremmaksi. Pääosassa on Nelli-niminen tyttö ja hänen veljensä Juri, jotka joutuvat isän hylättyä perheen äidin yksin kasvattamaksi. Vuosien kuluessa Nelli joutuu miettimään ajatteluaan uusiksi ympäristön muuttuessa erilaiseksi kuin 70-luvun lapsuudessa. Äiti ei olekaan enää niin aattellinen ja Nellinkin on hyväksyttävä, että kommunismi ei ollutkaan ehkä se kaikkein toimivin järjestelmä. Ihanaa ajankuvaa, Sinikka tykkää kovasti.

Tässäpä oli Sinikan viisi kirjaa, mukavia lukuhetkiä kaikille! PUS!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti