Nuttura kohti kevättä

Mämmit on nyt syöty ja munat nautittu taas vuoden tarpeiksi ja on aika suunnata katse tulevaan. Aurinko on ihanasti paistanut, sääret hiestä märkänä on Piiroinen painanut pitkin kylänraittia, näin keväisin on niin hankalaa aamuisin miettiä, että mitä laittaisi päällensä. Kevät ilma on petollista, niin äiti teroitti aina lapsena Sinikalle, villadamaskeja pidettiin jalassa kevätjuhliin saakka. Kesän tiesi koittaneen silloin kun sai varvassandaalit jalkaan ja puuvillamekon päälleen.

Näin kevään korvilla sitä tuntee itsensä aina jotenkin levottomaksi, pitäisi saada jotain uutta elämäänsä, talven on pipo silmillä möllöttänyt mökissä, niin valon lisääntyessä haluaisi kaikkea uutta ja ihanaa piristystä. Uusi ammatti, uusi kampaus, uusia vaatteita, uusi auto, uusi asunto, uusi sisustus, uusi elämä. Sinikalle tuli tässä männä viikolla 10 vuotta täyteen samassa työpaikassa ja se on jotenkin pysäyttävää, hirveän pitkä aika tupeerata samassa paikassa. Hieman on tullut sellainen olo, että olisiko nyt jo korkea aika vaihtaa työpaikkaa, ei olla ihan nuorikkojakaan enää ja jos vielä kymmenen vuotta samassa paikassa aikoo pyöriä, niin pölyt saa pyyhkiä myös Sinikan päältä, sen jälkeen ei ole enää mitään toivoa lähteä minnekään. Ajatus uudesta työpaikasta tuntuu jotenkin kutkuttavalta, mutta toisaalta taas ei, tulisi ikävä työkavereita ja mitä jos ei sitten tykkääkään siitä uudesta työpaikasta yhtään. Elämä on täynnä vaikeita päätöksiä ja Sinikka on aina ollut huono niitä tekemään.

Tällä viikolla kaiken tämän muun höpötyksen keskellä on myös Sinikalle iskenyt matkakuume, tänä kesänä Sinikka rukka joutuu koko kesän kärvistelemään kesähupakoiden kanssa töissä ja pääsee lomalle vasta elokuussa. Jonnekin matkalle on päästävä, mutta minne, siinäpä pulma. Näinä epävakaina aikoina, ei haluaisi minkäänlaista pommia hameensa alle, joten kysymys kuuluu, mikä olisi Sinikalle turvallinen vaihtoehto, pysyä kotona?

Arvaatko kuvien perusteella, minne Sinikka haluaisi matkustaa? PUS!